Virallinen nuorisotoiminta oli 1960-luvulla ylhäältä ohjattua. Vuonna 1970 perustettu yhdistys Oulun Pop Club -70 ry oli yksi ensimmäisiä nuorten itsensä pyörittämiä organisaatioita. Kirkkokadun nuorisokahvila oli suljettu, joten alaikäinen nuoriso oli ilman kohtaamispaikkaa. Yhdistys sai aluksi käyttöönsä kerhohuoneiston erään heinäpääläistalon kellarista. Osittain yhdistyksen keräämän adressin ansiosta avattiin Kajaaninkadulla Oulun kaupungin ylläpitämä nuorisodisko Satisfaction alkuvudesta 1971.

Rockelämä Oulussa vilkastui muutenkin. Vastaperustetusta teekkariravintola Rattorista tuli uusi suosittu keikkapaikka. Rock alkoi vähitellen ja varovasti näkyä viestimissäkin, kun sanomalehdissä alettiin julkaista arvioita rockkonserteista.

Parin toimintavuoden jälkeen popklubin sisällä syntyi riitoja muun muassa raha-asioista. Osa klubin jäsenistä lähti 1972 omille teilleen ja perusti Oulun nuorten musiikkiklubi 72:n. Sen merkittävin saavutus oli Kuusrock-festivaalin järjestäminen 1973.

1970-luvun lopun elmuliike

1970-luvun lopussa elävän rockin tarjonta hiipui. Punkrock aloitti sukupolvenvaihdoksen, joka synnytti sadoittain uusia yhtyeitä. Keikkajärjestäjissä rintamerkkiväki herätti kuitenkin epäilyksiä. Kun yleisökin oli valtaosin alaikäistä, sopivista esiintymispaikoistakin tuntui olevan puute. Toinen ongelma oli, että ravintolat olivat monissa tapauksissa kokonaan korvanneet yhtyeet levymusiikilla. Hyviä keikkapaikkoja oli menetetty.

Tätä kurjuutta oikaisemaan syntyi elävän musiikin yhdistyksiä. Ensimmäinen niistä, Helsingin Elmu, perustettiin toukokuussa 1978. Tavoitteena oli hankkia nuorille yhtyeille harjoitustiloja ja järjestää esiintymistilaisuuksia. Muita kampanja-aiheita olivat katusoiton salliminen ja huviveron poistaminen rocktilaisuuksista.

Elmuliike haluttiin levittää koko maahan. Näin yhtyeillä olisi valmis keikkaverkosto ja keikkapaikkojen olisi helpompi saada säännöllisesti laadukkaita konserttivieraita. Loppuvuonna 1979 perustettiin kattojärjestöksi Elävän musiikin liitto. Sen toiminta kuitenkin lopahti varsin pian.

Oulun elmu on Pelmu

Pohjois-Suomen elävän musiikin yhdistys eli Pelmu perustettiin Oulussa lokakuussa 1978. Perustavassa kokouksessa oli 117 osallistujaa, jotka edustivat melkein kaikkia kaupungissa harrastettuja populaarimusiikin suuntia. Pelmussa korostettiinkin alusta lähtien yhdistyksen musiikillista moniarvoisuutta ja kaikkien puolesta toimimista. Oululainen jazzyhdistys Jazz 20 ry oli jopa halukas siirtämään koko toimintansa ja voimavaransa Pelmun nimiin.

Yhdistykselle valittiin 15-jäseninen hallitus. Puheenjohtajaksi valittiin Reijo Lähteenmäki. Jäsenmaksuksi sovittiin 15 markkaa vuodessa. Ensimmäinen konsertti suunniteltiin tapahtuvaksi joulukuussa.

Pelmun tilaisuuksissa esiintyivät usein samassa konsertissa jazzarit, punkkarit ja trubaduurit. Ensimmäisten tilaisuuksissa vuodenvaihteessa esiintyivät muun muassa Oulun oma "pikkupoikayhtye" Joyfull ja toisaalta Gusse Rössin kaltainen jazzveteraani.

Toukokuussa 1979 Pelmua esiteltiin TV2:n Iltatatähti Special -ohjelmassa. Kesällä 1979 yhdistys järjesti maanantaisin klubi-iltoja ravintola Reidarissa. Esiintyjinä olivat muun muassa Vanha isäntä sekä paikalliset Express, Timjam ja Kiinan keisari.

Kilpaileva yhdistys syntyy: Rymy

Kesän kynnyksellä 1979 perustettiin Oulussa toinenkin musiikkiyhdistys, Rymy eli Rytmimusiikillinen yhdistys. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Heikki Porkka ja sihteeriksi Ramblers-solisti Köpi Kurikka. Oululainen manageri Antti Porkka oli keskeisiä Rymy-aktiiveja.

Rymyn järjestämät klubi-illat alkoivat Rattorissa heinäkuussa 1979. Elokuun lopussa oli Pohjankartanossa ensimmäinen Rymyn järjestämä konsertti, jossa esiintyivät Tuomari Nurmio sekä uusi paikallinen bändi Narttu.

Rymyn tavoite kehittää rytmimusiikin tarjontaa Oulussa kuulosti tutulta ja melko "elmulaiselta". Uuden yhdistyksen perustamisyy oli Antti Porkan mukaan Pelmun passiivisuus ja ajautuminen poliittiseksi kiistakentäksi. Pelmun puolelta kritiikkiin vastattiin, että Rymyn tavoite on vain rahanteko.

Rymyläisissä aiheutti närää se, että Oulu-lehden rock-kirjoittaja oli aktiivinen pelmulainen. Rymyn tekemisten koettiin jäävän lehdessä huomiotta. Niinpä yhdistys osti lokakuussa 1979 lehdestä koko sivun tehdäkseen Rymyä ja sen toimintaa tunnetuksi. Kampanja uusittiin pari kuukautta myöhemmin. Rymy kertoi työskentelevänsä aktiivisesti elmuliikkeen kattojärjestön Elävän musiikin liiton kanssa.

Rymy ja Pelmu toimivat kummatkin tahollaan. Rymy keskittyi rockiin ja bluesiin. Pelmu esitteli rockin lisäksi myös jazzia ja etnomusiikkia. Rockin suomenmestaruuden finaali ratkaistiin Oulussa 1980, ja silloin yhdistykset olivat yhdessä järjestämässä tapahtumaa.

Lähteet:
Risto Järvenpään ja Markku Hännisen haastattelut.
Kari Mustonen. Oulu-lehti 17.3.1977, 30.10.1978 ja 23.11.1978.
Oulu-lehti 25.2.1973, 7.5.1979, 9.7.1979, 12.7.1979, 27.8.1979, 15.10.1979 ja 27.1.1983.
Kari Kontio. Oulun ylioppilaslehti 30.11.1979.
Antti Porkka. Oulun ylioppilaslehti 14.12.1979.
Oulun ylioppilaslehti 6.4.1979.
Kaleva 19.7.1980.
Kuvaruutupop-verkkosivusto.