Tapahtumia, värejä ja yllätyksellisyyttä Tapio Lappalaisen sävellyksissä

Tapio Lappalainen luonnehtii säveltämistään näin: "Musiikissa minua kiinnostavat tiukat dissonoivat harmoniat, nykivä rytmiikka, nopeat tapahtumat, yllätyksellisyys ja värikylläisyys. Minulle musiikki saa olla hektistä, hermostunuttakin. Tässä mielessä en kaipaa vain kauneutta kaaokseen, vaan joskus myös kaaosta itseään. Musiikin täytyy puhutella kuulijaa, vavisuttaa, järkyttää, herkistää, itkettää, naurattaakin – pitää kuulija otteessaan, vaikka vasten kuulijan tahtoa."

Tapio Lappalaisen teoksia

Helsingin kamarikuoro esitti Lappalaisen kuorosävellyksen Viimeiselle Uuden musiikin lokakuu -festivaalilla Oulussa 2007. Kuoro esitti teoksen myös Musiikin aika -festivaalilla Viitasaarella kesällä 2008. Tästä yhteistyöstä seurasi Helsingin kamarikuoron tilaus kuoron 5-vuotisjuhlakonserttiin 2010. Sävellyksen nimi on Ruusunnuppu, ja se pohjautuu säveltäjän pojan tuottamiin ääniin, kun tämä oli 7–20 kuukauden ikäinen. Sävellyksessä on myös nauha äänitetyistä vauvan äänistä. Ruusunnupun säveltämisen mahdollistivat Oulun läänin taidetoimikunnan ja Suomen säveltäjäin Sibelius-rahaston myöntämät apurahat.

Puhallinorkesteri Viventi kantaesitti Pohjoiskalotin säveltäjätapaamisessa Oulussa marraskuussa 2002 Lappalaisen sävellyksen Br-Mendo, joka laajentaa puhallinorkesterin sointimaailmaa runsain sointivärein. Niiden toteutus on Lappalaisen mukaan yleensä orkestereilla hyvin hallinnassa silloin, kun perinteinen notaatio kirjallisine lisäyksineen antaa muusikolle mahdollisuuden ymmärtää nuottikirjoituksen riittävän yksiselitteisesti. Varsinainen heittäytyminen "eriskummallisten" sointivärien tuottamiseen on silti monille muusikoille vielä haaste, jonka voittamiseksi tarvitaan yleensä säveltäjän läsnäoloa ja kannustusta harjoitusprosessin aikana. 

Runsasta sointivärien käyttöä sisältää myös Samuel Beckettin runoon Enueg II syntynyt Goggling Tulips of the Evening (2002-2003) basso-baritonille ja kamariyhtyeelle. Teos valmistui vuosina 2002 ja 2003. Lappalainen on myös säveltänyt sarjan soolokitaralle. Kitaristi Kristian Kokko kantaesitti ensimmäisen osan teoksesta Scordatura Suite Barissa, Italiassa kesäkuussa 2003. Siinä kitara viritetään niin, että dissonoivien harmonioiden tuottaminen on muusikolle soittoteknisesti yhtä luontaista kuin yleensä konsonoivien.

Teos Straight Forward kamariorkesterille valmistui vuosina 1996–1998. Teos etsii korostetusti draamallista ilmaisua, "actioniä", kuten Lappalainen itse sanoo. Teoksessa on voimakkaita dissonoivia harmonioita ja sen tekstuurit vaihtuvat nopeahkosti. Teos jakautuu neljään jaksoon, joista ensimmäinen on vapaapulsatiivista satsia jousistolle, toinen puupuhaltimille laadittua kontrapunktista materiaalia, kolmas jakso sisältää vaihtelevia sointivärejä ja neljäs on finaalin kaltainen "rytmikäs rymistely". Oulun kaupunginorkesteri kantaesitti teoksen helmikuussa 1999 ja toisen esityksensä se sai syyskuussa 1999 Göteborgissa, Ruotsissa Ung Nordisk Musik -festivaalilla.

Lappalaisen uudempaa kamarimusiikkia edustaa Vimma kitaralle, viululle ja lyömäsoitimille. Teos valmistui vuonna 2015.

Tapio Lappalaisen yhdessä kitaristi Aki Pöykiön kanssa vuosina 1992–1995 säveltämiä funk/rock-kappaleita on levytetty levylle F: Beforeafter. Kokoonpanossa on laulajan, kitaristin, basistin ja perkussionistin lisäksi 2–6 trumpetistia, 1–3 alttosaksofoninsoittajaa ja 1–3 tuubansoittajaa. Puhaltimien määrä vaihtelee kappaleittain.