Kuusrockin kohtalonkysymyksiä

Kuusisaareen pystytettiin kaksi esiintymislavaa vierekkäin. Molempien kalusto oli hyvätasoinen eikä kakkoslavassa ollut maakuntasarjan leimaa. Tunnelma oli siinä jopa tiiviimpi kuin päälavalla, koska esiintyjä oli lähempänä yleisöä. Yhtyeitten vaihdot sujuivat todella vauhdikkaasti. Roudaustaukoja ei ollut vaan uusi esiintyjä spiikattiin esiin ja musiikki alkoi soida heti.

Seinäjoen Provinssirock oli kasvanut Kuusrockia suuremmaksi. Kuusrockin talousvastaava Jouni Järvenpää totesi lehtihaastattelussa, että Kuusisaaren koko ei riitä yli 10 000 juhlijalle. Tilaisuuksia voisi järjestää ympäri kaupunkia. Seuraavina vuosina tätä ideaa kokeiltiinkin niin sanotulla Semesta-viikolla. Järvenpää mainitsi myös entistä suuremmaksi kasvaneet "varjojuhlat". Suuri joukko ihmisiä ei vaivautunut hankkimaan pääsylippua, vaan vietti iltansa lähirannoilla, jonne musiikki kuului kohtalaiseen mukavasti kiitos kehittyneiden äänentoistolaitteiden.

Floridan metallia

Kuusrockin pääesiintyjänä ja samalla ensimmäistä kertaa Suomessa kuultiin uutta amerikkalaista heavy-yhtyettä. Savatage edusti nousevaa Floridan death metal -suuntausta. Tyylin aineksia olivat uusi brittimetalli sekä hardcore punk. Yhtye vaihtoi myöhemmin melodisempaan ja progressiivisempaan tyyliin, mutta Kuusrockissa se oli rankimmillaan ja raskaimmillaan.

Savatage saapui pistokeikalle tehtyään juuri Yhdysvaltain kiertueen Ted Nugentin lämmittelijänä. Yhteen soittimet eivät ehtineet ajoissa Suomeen, joten keikka piti soittaa lainakitaroilla. Pohjoiset olot olivat aurinko-osavaltion miehille outoja – vokalisti Jon Oliva väitti äänensä kärsineen "jopa alle 20 asteen lämpötilasta". Yritys oli kuitenkin kova. Yhtye esitti uusinta materiaaliaan paljon raskaammin kuin levyillään. Musiikki oli ehkä liiankin rankkaa, uutta ja outoakin Kuusrockin yleisön enemmistölle.

Savatagen keikkasetti Kuusrokissa 1986: Power of the Night – Fight for the Rock – Red Light Paradise – Wishing Well – Edge of Midnight – Warrior – Skull Session – Washed out – Midas Knight – City beneath the Surface – The Dungeons are Calling – Twisted Little Sister – Sirens – Necrophilia.

Aivan kuin ulkomaanelävä

Hanoi Rocks -yhtye oli hajonnut kansainvälisen läpimurtonsa kynnyksellä. Solisti Michael Monroe oli asettunut New Yorkiin ja koonnut uuden Secret Chiefs -yhtyeen.

Secret Chiefsin soitto oli tarkempaa ja ammattimaisempaa kuin Hanoi Rocksin lavakohellus aikoinaan. Yleisön eturivit tuntuivat kuitenkin uppoutuvan täysillä idolinpalvontaan. Monroe näytti vetoavan nuorimpiin teinityttöihin lähes Dingon lailla. Olihan eräs amerikkalainen rockjournalisti luonnehtinut häntä sanaparilla "impossibly beautiful". 

Pahat pojat paiskoo rockia

Kaksi kotimaista yhtyettä oli kaikkien arvioiden mukaan kovassa kunnossa: Peer Günt ja Zero Nine. Zero-orkesterin soitto oli kehittynyt entistä raskaammaksi ja vetävämmäksi. Kouvolan pahojen poikien boogiekone oli huippukunnossa. Encoreja Peer Günt sai niin, että laskut menivät sekaisin.

Sedät soittaa jazzia

Englantilainen Chevalier Brothers oli monille positiivinen yllätys. Yhtyeen vauhdikas sunnuntain setti oli onnistunut sekoitus swingiä ja bluesia. "Yllättäen päivän paras oli toi jazzbändi" totesi muuan kuulija. Sunnuntaina lavalle nousi myös Kauko Röyhkä & Narttu, jonka kokoonpanossa tuona vuonna soittivat Kauko Röyhkän lisäksi Jamppa Heikkinen, Hessu Tikka, Jari Paulamäki.

Esiintyjät

Lauantai 19.7. 
Backsliders
Nights of Iguana
Zero Nine
Eve
Eppu Normaali
Smack
Mike Monroe & Secret Chiefs
Peer Günt
Savatage (USA)

Sunnuntai 20.7.
Topi Sorsakoski & Agents
Kauko Röyhkä & Narttu
Juliet Jonesin sydän (Oulu)
J. Karjalainen & Mustat Lasit
Lapinlahden linnut
Remu
Juice Leskinen Grand Slam
Popeda
Chevalier Brothers (Englanti)

Käytössä kaksi vierekkäistä esiintymislavaa.
Kahden päivän pääsylippu 180 markkaa.

Lähteet:
Aho, Jouko. Oulu-lehti 22.7.1986.
Kerola, Jaana. Kaleva 20.7.1986.
Kaleva 21.7.1986.
Mattila, Zeus. Rumba 14/1986.