Sukupuu: Äppy ► Jolly Jumpers

Petri Hannus: laulu, kitara
Marko Leuanniemi: basso
Keijo Pirkola: rummut

Jolly Jumpers perustettiin Tyrnävällä keväällä 1980. Aluksi Äppy -nimeä kantaneen kokoonpanon kokosivat kitaristi Petri Hannus, basisti Marko Leuanniemi ja rumpali Keijo Pirkola. Jo sitä ennen ryhmä oli leikkinyt rokkibändiä. Soittimien hankkiminen muutti porukan oikeaksi yhtyeeksi.

Ensimmäisen keikkansa Äppy soitti Muhoksen nuorisoseurantalolla vuonna 1982. Samoihin aikoihin se otti osaa Suosikki-lehden Rock-kuningas -kilpailuun. Kilpailusuoritus päättyi siihen, kun Jyrki Hämäläinen tuli ajamaan poikia lavalta ja ilmoitti, että "yksikään levy-yhtiö ei milloinkaan tule olemaan kiinnostunut moisesta bändistä".

Hämäläisen ennustus osoittautui vääräksi vuonna 1987, kun jo Jolly Jumpersina tunnettu yhtye julkaisi esikoisjulkaisunaan kuusi kappaletta sisältäneen ep:n Back To The Tom-Tom Town. Ep:n kustansi Gaga Goodies. Sama yhtiö julkaisi myös Jolly Jumpersin ensimmäisen täyspitkän albumin Woodshedding, joka ilmestyi markkinoille vuonna 1988. Kuten Back To The Tom-Tom Town, myös Woodshedding tehtiin nopeasti. Studioaikaa bändi tarvitsi alle kaksi vuorokautta.

Musiikin taiteelliseen tasoon kiire ei kuitenkaan vaikuttanut. Jo ensimmäisten julkaisujen jälkeen Jolly Jumpers saavutti asemansa suomalaisten rock-kriitikkojen suosikkina. Yhtyeen kantria, punkkia, rockabillya ja muitakin tyylilajeja sekoitteleva omaperäinen soundi on ollut rockjournalisteille mieleen, ja yhtyeen levyt ovat aina saaneet hyviä arvosteluja Suomen johtavissa musiikkilehdissä.

Vuonna 1990 ilmestyneelle albumille More Than One Hundred Rabbits bändi oli kiinnittänyt miehistöönsä toiseksi kitaristiksi Rauno Härösen, joka oli aikaisemmin soittanut Kolme Seppää -yhtyeessä. 1990-luvulla Jolly Jumpers julkaisi albumeja tasaiseen tahtiin noin parin vuoden välein. 1993 ilmestyi Rurality. Sitä seurasivat minialbumi Jambalaya vuonna 1994 ja täyspitkä Tyrnävä 1996.

Tyrnävä julkaistiin Gaga Goodiesin sijasta Rubber Rabbit Rock'n'roll -levymerkillä. Levyllä kuultiin minimalistisempaan sointiin pyrkinyt yhtye. Bändi pyrki pelkistettyyn soundiin "vähemmän on enemmän" -periaatteella.

Vuoden 1998 Ruis-albumilla Jolly Jumpers käytti ensimmäistä kertaa varsinaista ulkopuolista tuottajaa. Jogi Kososen vaikutus ilmeni levyllä etenkin vierailevien soittajien kasvaneena määränä ja soitinvalikoiman laajentumisena. Albumilla käytettiin niinkin eksoottista soitinta kuin didgeridoo. "Rukiin" julkaisi oululainen Bad Vugum.

Seuraavaa Jolly Jumpers -albumia piti odottaa vuoteen 2004 saakka, kun Hot Igloo -pienlevy-yhtiö julkaisi albumin Hometown Hi-Fi. Hieman sen jälkeen yhtye kasvoi nelihenkiseksi entisen Flaming Sideburns -kitaristin Arimatti Jutilan liityttyä bändiin. Uusin julkaisu yhtyeeltä ilmestyi vuonna 2006. Mobile Babylon -albumin julkaisi saksalainen Tug Records. Yhtiön avulla järjestyi Jolly Jumpersin kolmas Keski-Euroopan kiertue kevättalvella 2007.

Jolly Jumpers osoitti, että soittaakseen hyvää rockia ei tarvitse olla korostetun urbaani. Pitkän uransa aikana yhtye kasvoi suomalaisen vaihtoehtorokin jättiläiseksi, joka nautti jonkinlaista kulttisuosiota myös muualla Euroopassa. Keväällä 2009 yhtye teki kiertueen Saksaan, Sveitsiin ja Itävaltaan. Varsinkin Innsbruckissa vastaanotto oli ekstaattinen. Loppuvuodesta 2009. kun bändi alkoi lähestyä 30 vuoden ikää, se ilmoitti lopettavansa toimintansa.

Lähteet:
Halme, Markku: Musiikkia sanomisen pakosta: Jolly Jumpers. Rumba 20/1998, s. 11.
Tyrnävällä tärisee – Jolly Jumpers. Rumba 7/1987, s. 25.
Jolly good, eh?. Rumba 14/1988, s. 24.
Tuomaala, T.: Niukkuuden mestarit. Rumba 9/1997, s. 13.
Mällinen, Jarno: Muistokirjoitus bändille. Kaleva, Peto-liite 4.12.2009, s. 4–5.
Jari Pietilän sähköpostihaastattelu.