Jazzin ja folkin kautta rockiin
Musiikkifestivaalitoiminta kehittyi Suomessa 1960-luvulla kansainvälisten mallien mukaan jazzin ja kansanmusiikin aloitteesta. Porissa pidettiin ensimmäiset jazzfestivaalit vuonna 1966. Samana kesänä folkväki kokoontui kodikkaaseen Helsinki folk festivaaliin Espoon Sandvikissa. Kaustisen kansanmusiikkijuhla alkoi kaksi vuotta myöhemmin. Porin Luotsinmäessä pidettiin heinäkuussa 1967 popfestivaali, jossa esiintyi kotimaisen popin parhaita.

Ruisrock - kaikkien festivaalien isä
Turussa alettiin vuonna 1969 harkita popmusiikin liittämistä jokavuotisten musiikkijuhlien ohjelmaan. Viralliset tahot lämpenivät ajatukselle. Elokuussa 1970 avattiin ensimmäinen Ruisrock. Juhla nimettiin tapahtumapaikan Ruissalon mukaan. Idea oli siis syntynyt jo ennen Woodstockia, mutta "woodstock-henki" näkyi ja kuului festivaalilla. Yleisökin tiesi mitä odottaa, sillä Woodstock-dokumenttifilmi oli pyörinyt elokuvateatterien ohjelmistossa keväällä.

Ensimmäisen suomalaisen rockfestivaalin yleisömenestys yllätti kaikki. Kävijämäärä Ruissalossa nousi 38 000:een. Ulkomaan tähtien palkkiovaatimukset olivat tuolloin vielä kohtuullisia ja esiintyjäkaarti olikin vakuuttava: Family, Colosseum ja Argent. Paikalla olivat myös parhaat kotimaiset yhtyeet.

Vuonna 1971 Ruisrockisssa pantiin vielä paremmaksi. Yleisömagneetteina olivat muun muassa the Kinks, Canned Heat ja Jeff Beck Group. Nyt yleisöä oli yli 100 000. Järjestelyt eivät enää toimineet ja iloinen festivaalihenki oli tiessään. Kun sääkin vielä oli huono, tilanne kääntyi kaoottiseksi.

Tilaa löytyy muillekin
Ensimmäisen Ruisrockin vanavedessä syntyi Lappajärven Tulivuorirock-festivaali. Kesällä 1971 oli pienimuotoisia rock-kemuja eri puolella Suomea. Joensuussa pidetystä pienestä puistokonsertista kasvoi aikanaan Ilosaarirock. Pohjoisen Suomen ensimmäinen oikean näköinen festivaali, Iissä kesäkuussa 1971 pidetty Villikissa jäi onnistumisestaan huolimatta yhteen kertaan.

Vuodesta 1972 lähtien Ruisrock järjestettiin vain yhden päivän mittaisena. Tämä antoi tilaa muille. Keimolan moottoriradalla Vantaalla järjestettiin kesällä 1972 ja 1973 kaksipäiväinen festivaali, jonka esiintyjistä useat tulivat suoraan Ruisrockin keikalta. Ensimmäinen Keimola-rock muistetaan kehnon sään ja alkeellisten olojen takia "mutafestivaalina".

Vuonna 1973 aloittanut Oulun Kuusrock oli seuraava merkittävä rockfestivaali, ja se onnistui myös vakiinnuttamaan asemansa. Muutama vuosi myöhemmin syntyi Pihtiputaalla Saapasjalkarock, joka järjestettiin yhteensä 11 kertaa.

Aika festivaalia kutakin
1980-luvulla syntyi uusia festivaaleja, mutta osa kuoli pois. Maaseutufestivaaleille hyvän ulkomaisen pääesiintyjän saaminen oli elintärkeää. Esiintymispalkkioiden jatkuva nousu lisäsi taloudellista riskiä, ja yksi rankasti tappiollinen juhla saattoi kaataa koko festivaalin. Tulivuorirock järjestettiin viimeisen kerran 1986 ja Saapasjalkarock vuonna 1988. Mikkelissä järjestettiin vuosina 1987–90 Dinosaurock, jonka erikoisuus oli reggae. Hämeenlinnassa soi vuosina 1987–92 heavyyn erikoistunut Giants of Rock.

Lähteet:
Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia. Helsinki: WSOY, 1998.
Hämäläinen, Juho: Kuolleiden festivaalien seura. Keskisuomalainen, 6/1999.
Into, Markku: Ruisrock – Ensimmäiset 25 vuotta. Helsinki: Otava, 1995.
Iskelmä 6/1966 ja 8/1967,
Rock in Mikkeli. Festivaalit. 
Helsinki rock festivals