Oululainen taiteilija

Jouni Kesti on siinä mielessä harvinainen oululainen säveltäjä, että hän todella on paljasjalkainen oululainen. Taiteilijana hän on tehnyt erään oululaisittain perinteikkään ratkaisun, hän on asettunut asumaan taiteilija-asuntoon Pikisaaressa.

Jouni Kestin koko musiikillinen koulutus on hankittu Oulun konservatoriossa. Koulutus käsittää puoli vuotta lyömäsoitinten opintoja 1960-luvulla.

Kestin säveltäjäpersoonan oululaisuuden täydentää tieto siitä, että hän pitää enemmän Madetojan kuin Sibeliuksen musiikista. Oululaisuus ei kuitenkaan ole ratkaiseva piirre Kestin mieltymyksessä. "Madetojan ideat ovat musikaalisesti viimeistellympiä", sanoo Kesti.

Itseoppinut muusikko

Kestiä voitaneen kutsua muusikkona itseoppineeksi. Hänen varsinainen musiikkiakatemiansa on ollut hänen laaja toimintansa tanssi- ja jazzrumpalina 1960- ja 1970-luvuilla. Tapana oli, että tanssiorkesteritkin aloittivat illan soittamalla tunnin verran jazzia. Kesti sai näin laajat käytännön tiedot ja taidot paitsi muusikkoudesta yleensä, myös improvisoinnista, jota jazzin soittaminen vaati. Jo parikymppisenä Kesti muistaa hakeutuneensa joskus yksikseen improvisoimaan myös pianon ääreen. Ensimmäisiä teemojaan hän jopa kirjasi muistiin ja on käyttänyt niitä eräissä 1990-luvulla laatimissaan teoksissa.

Muusikon virassa

Kesti pyrkii vähättelemään musiikillista ammattitaitoaan, mutta muusikkovuodet ovat selvästi pätevöittäneet hänet varsin uskottavasti, sillä vuonna 1979 hänet valittiin Kajaanin Big Bandin lyömäsoitinten äänenjohtajan virkaan. Kestille kuitenkin pian paljastui, että turvallinen asema ja tasainen työtahti alkoivat kahlita ja tukehduttaa häneen jo iskostunutta ilmaisun pakkoa ja pyrkimystä taiteelliseen vapauteen. Siksi Kesti alkoi hakeutua kuvataiteen pariin 1980-luvun alkuvuosina.

Kiinnostus konkreettisiin ääniin

Myös niin sanotut konkreettiset äänet eli muutoin kuin musiikki-instrumenteilla tuotetut äänet kiehtoivat Kestiä 80-luvulla. Hän laati muun sävellystyön ohella äänikollaaseja, joiden materiaalina olivat metalliromulla tuotetut äänet. Kollaasit päätyivät Yleisradioon, joka on esittänyt ja arkistoinut ne. Kesti on käyttänyt myös elektronisen musiikin keinoja sävellyksissään ja muun muassa baletissaan Petroolitaivas.