Juhani "Junnu" Sippola: laulu
Seppo "Sepa" Niemi: kitara, laulu
Urpo "Unski" Kaikkonen: koskettimet
Pekka "Hura" Huttunen: basso, laulu
Paavo "Lyly" Rajala: rummut

Express on The Boysin jälkeen Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut popyhtye. Alunperin yhtyeen nimi oli Express Company, mutta sen kirjoittaminen tuotti keikkajärjestäjille tuskaa. Yhtye perustettiin syksyllä 1967, kun Blackbirds-ryhmään liittyivät kosketinsoittaja Unski Kaikkonen ja basisti Hura Huttunen. Entisiä Blackbirdsejä uudessa olivat Junnu Sippola, Lyly Rajala sekä solisti Aimo "Ami" Jaara. Vahvat laulajat sekä bändin taidot nostivat Expressin pohjoissuomalaisen popin eturintamaan ja nuorempien soittajien esikuvaksi.

Varhainen Express harjoitteli Limingantullissa pesulan kellarissa. Bändistä muodostui pian kokenut keikkajyrä vaikka alussa soittajilla oli ikää vain hieman yli 16 vuotta. Seutukunnan tanssipaikat ja seurojentalot tulivat tutuiksi kolmen keikan viikkotahtia. 70-luvun puolessa bändi muutti Oulun Limminrantaan "rokkikommuuniin".

Bändin kokoonpano on ollut jatkuvasti muutoksille altis. 1970 yhtye voitti levy-yhtiö EMI:n järjestämän popbändien suomenmestaruuskisan. Tuolloin yhtyeen solistiksi oli tullut Pertti "Kalle" Fält ja rumpaliksi Kari "Köntsy" Peuhkurinen. Kisapalkintona yhtye sai tehdä ensilevytyksensä – kaksi laulua kokoelma-lp:lle Ilmansuunnat. Hieman myöhemmin miehistö muuttui taas. Kitaristiksi tuli The Bachelors-yhtyeessä vaikuttanut Sepa Niemi ja rumpaliksi Tapu Mylly. Aktiivisimmillaan 1970-luvulla Express teki parisataa keikkaa vuodessa. 

Sepalla oli biisinikkarin vikaa ja hänen kynäilemänsä Anna, anna toikin Expressille hitin ja valtakunnallista näkyvyyttä. Laulun pani merkille Eero Raittinen ollessaan Expressin kanssa Lapin-kiertueella marraskuussa 1971. Kiertueen ensimmäisellä keikalla Kemin työväentalolla hän säntäsi kappaleen kuultuaan kulisseista lavalle partaansa vimmatusti sukien ja huuteli: "Hei, jätkät, mikä piisi, mikä piisi? Tämän haluan viedä Mosselle!" Niinpä Anna, anna levytettiin keväällä 1972. Single nousi kolmossijalle Ylen Jokamiehen listalla, jossa soitettiin Jokamiehen sävelradio -ohjelman toivotuimpia kappaleita.

Levy-yhtiö Discophonen pomo Mosse Vikstedt olisi saman tien teettänyt Expressillä levyjä ja hittejä liukuhihnalta. Bändiä haluttiin viedä rockista iskelmän suuntaan. Yhtye yritti jarrutella, kun sille tarjottiin käännöskappaleita, jotka eivät aina miellyttäneet. Esimerkiksi singlen Ai ai ai sanoitus oli heidän mielestään luokattoman löperö ja single tehtiin pitkin hampain. Vuonna 1974 Express julkaisi ensimmäisen pitkän levynsä, jossa yhtyeen omia sävellyksiä oli puolet.

Monipuolisuus ja rento viihdyttämisen asenne ovat olleet Expressin vahvuuksia. Aina ei ole tarvinnut olla kovin rock, jos tanssimusiikki ja evergreenit ovat palvelleet yleisöä paremmin. 1970-luvun puolivälistä yhtye soittikin tanssilavojen lisäksi myös ravintoloissa. Lava oli kuitenkin mieluisampi ympäristö. Kapakkakiinnitykset veivät yhtyeen pitkäksikin aikaa kerrallaan eteläiseen Suomeen. Tulo oli taattu, mutta olosuhteet rassasivat pitemmän päälle.

Yhtyeen riveissä on ehtinyt soittaa melkoinen joukko muusikoita. Alkuperäisjäsenistä ovat mukana Junnu Sippola ja Unski Kaikkonen. Pitkäaikaisina jäseninä ovat vaikuttaneet muun muassa Harri Sarkkinen, Jouni Kesti, Aimo Suomela, Timo "Tonttu" Aittokallio, Tommy Knif ja Hannu Karjalainen. Express keikkaillee edelleen. Junnun ja Unskin lisäksi yhtyeessä ovat uudella vuosisadalla soittaneet Markku Keskinarkaus, Ari Mustonen ja Risto Järvenpää. Viimeisin kokoonpanon vaihdos oli Timo Niemelän tulo kitaristiksi Järvenpään tilalle.

Lähteet:
Seppo Niemen sähköpostihaastattelu.
Risto Järvenpään ja Harri Sarkkisen haastattelut.
Hannu Karjalainen: Oulu pop history.
Laukka, Petri: Edelleen oikeilla raiteilla. Kaleva 17.3.2007. 
Nyman, Jake (toim.): Suomi soi 4 – suuri suomalainen listakirja, s. 51. Helsinki: Tammi, 2005.
Skyttä, Jaana: Ystävän kanssa loppuun asti. Kaleva 24.3.2011, s. 21.
Valli, W.M.: Pikajuna ei pysähtele. City-lehti 9/1990. 
Expressin kotisivu.