Timo "Rautsi" Rautio: laulu, kitara
Matti Mikkonen: kitara
Harri "Tedi" Huuskonen: basso
Juha Seilonen: rummut

Laulaja Rautsi Rautio, basisti Tedi Huuskonen ja rumpali Juha Seilonen perustivat yhtyeen kesällä 1989. Kolmikon edellisten bändien tyylikirjo ulottui indiepopista, metalliin ja post punkiin. Rautiolla oli jo yhtyettä perustettaessa mielessä valmis nimi The Peppermints. Rattori-lupista löytyi vielä kitaristi Matti Mikkonen. Tämän jälkeen yhtyeen kokoonpano oli valmis. Biisinteosta vastasi Rautsi, jolla oli runsaasti materiaalia valmiina jo yhtyeen aloittaessa. The Peppermintsin musiikki oli melodista ja aurinkoista poppia, jolle suuntaa näyttivät brittibändit The Pretenders ja The Smiths sekä myös kalifornialainen The Bangles.

Peppermintsin esikoislevy saatiin markkinoille jo vuoden 1989 lopulla. Viisi kappaletta sisältänyt ep kantoi yhtyeen omaa nimeä ja sen julkaisi turkulainen Kane Records. Sama yhtiö julkaisi seuraavana vuonna The Peppermintsin ensimmäisen täyspitkän albumin What a Lovely Day. Albumi poiki yhtyeelle hyvin keikkoja. The Peppermints pääsi esiintymään muun muassa Provinssirockin päälavalle.

Vuonna 1991 Kane Records julkaisi yhtyeen toisen albumin Desires, Tears & Lies. Viimeistään nyt The Peppermints noteerattiin jo valtakunnallisesti etenkin kovana liveyhtyeenä. Yhtyeen keikkakokoonpanossa kiersivät mukana myös taustalaulajat Sari Paananen ja Pia Häikiö, jotka toivat lisäväriä esiintymiseen. Erikoisuutena voi mainita, että Radiomafian historian ensimmäinen suora livekeikka oli The Peppermintsin keikka Provinssirockissa kesällä 1991. Desires, Tears & Lies –albumilta julkaistiin singlenä kappale And Tomorrow Desires, josta Pia Häikiö teki musiikkivideon.

Peppermintsin viimeinen albumi julkaistiin vuonna 1993. Levy-yhtiö oli vaihtunut helsinkiläiseksi Stupido Twinsiksi, ja myös yhtyeen musiikissa oli tapahtunut muutoksia. Away oli aikaisemipia albumeja melankolisempi niin sävellyksiltään kuin teksteiltäänkin. Basisti Tedi Huuskonen oli muuttanut Tanskaan. Tästä syystä yhtye keikkaili harvakseltaan, ja joillakin keikoilla bändin basistina nähtiin Seppo "Sykö" Kauppila. Keikoilla kokoonpanoon kuului myös kosketinsoittaja Mika Friman.

Peppermintsin toiminta hiipui vuonna 1994. Rautsi julkaisi vuonna 1995 sooloalbumin Pikkutunneilla. Seuraavana vuonna Rautsi teki päiväkotilasten kanssa hyväntekeväisyysalbumin Lauluja lapsilta lapsille. 

Vuonna 1997 yhtye teki paluun nimellä Rautsi & The Peppermints. Basistina oli nyt Pappa Kauppila. Groucho-albumin julkaisi Juliet Jones Sydämen Art Planktons –levy-yhtiö. Albumin laadukas suomenkielinen radiopop sai hyvät arviot Rumba- ja Soundi-lehdissä. 

Peppermintsin jäsenistä Rautsi, Juha Seilonen ja Mika Friman ovat soittaneet myös II station –kokoonpanossa, joka soitti cover-versioita U2:n kappaleista. Rautsin ansiolistaan kuuluu myös kaksi näyttelijä Kirsi Tarvaisen albumia, joille hän teki sävellykset ja sanoitukset. Rautsi on tehnyt myös countrymusiikkia taiteilijanimellä Luke Whitten sekä lastenmusiikkia Liikkuva laulureppu -yhtyeessään.

Lähteet:
Ervasti, Antti: Rautsi ja Peppermints soittaa aikamiesten poppia. Pohjolan Työ 23.5.1997, s. 10. 
Ojala, Pertti: Groucho-levyarvio. Soundi 4/1997, s. 71.
Peppermints Rockdata-sivustolla: http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/Rautsi/pep.html 
Roinila, Markku: Groucho-levyarvio. Rumba 4/1997, s. 20. 
Marxin jäljillä. Rumba 5/1997, s. 17.