Oulun tanssiravintoloissa esiintyi usein ulkomaisia tanssiyhtyeitä 1960-luvun alussa. Esimerkiksi maaliskuussa 1964 Oulussa esiintyivät Arinassa Mancuson veljesyhtye Italiasta, Arlissa unkarilainen Dezö Kis, Kauppahotellissa tanskalainen Kristen Wilhelmssonin yhtye sekä Tervahovissa espanjalainen Jouquin Bisben kvartetti.

Pertti Haipolan mukaan ulkomaisten kiertelevien kokoonpanojen valtti oli tuolloin se, että ne opettelivat nopeasti yleisön toivomat uusimmat hittikappaleet. Kotimaiset yhtyeet yleensä tarvitsivat uuden repertoaarin harjoitteluun nuotit, joita ei aina ollut saatavissa.

Kotimaista osaamista edusti mainosten perusteella pienempi joukko – taikuri-muusikko Antti Järvenpää ravintola Haarikassa ja Paavo Nuotion kvartetti Merikoskessa. Seurahuoneella esiintyi Kalevi Ukkolan yhtye, mutta sen solistina toimi länsi-intialainen hully-gully-taituri Lee Carlton.

1970-luvulle tullessa paikallisetkin tanssiyhtyeet olivat oppineet korvakuulolta opettelun ja improvisointiakin. 1970-luvun puolivälissä paikallisten ravintolayhtyeiden alityöllisyys nousi ongelmaksi, kun "kustannustehokkaat" itäeurooppalaiset kokoonpanot uhkaisivat syrjäyttää kotimaiset. Puolalainen ravintolayhtye saattoi olla kokoonpanoltaan niinkin minimaalinen kuin sähköurut ja rummut. Oulussa ja lähiseudulla oli tuolloin noin 160 ravintola- ja tanssimuusikkoa. Monet joutuivat lähtemään työnhakuun muualle. Muusikot esittivät 1975 ravintoloille julkisen vetoomuksen palkata paikallisia esiintyjiä.