Jazzklubeja

Todennäköisesti ensimmäinen jazzin ja rytmimusiikin edistämiseen suuntautunut yhdistys oli Oulun Rytmikerho joskus 1940-luvun lopulla. Kerho järjesti lähinnä tanssitilaisuuksia usean orkesterin voimin ja kertyneet pääsylipputulot käytettiin vaikkapa jazzsovituksien hankkimiseen. Kerho toimi vielä pitkälle 50-luvulle. Totta kai myös Oulun Muusikot ry teki ansiokasta työtä samalla saralla perustaen 50-luvulla muun muassa melkein big bandin eli 13-miehisen tanssiorkesterin, johon kuuluivat kaikki sen ajan parhaimmat jazzarit.

Helsingissä samalla vuosikymmenellä perustettu The Jive Club sai myös Oulussa oman varsin aktiivisen osaston. Säännöllistä konserttitoimintaa ei tuolloin vielä ollut. Konsertteja pidettiin suosituimmilla tanssipaikoilla, ja nekään eivät suinkaan olleet puhtaasti jazzia, vaan enempi eri musiikinlajien sekoitelmia.

Ala-Arlin jamit

Vasta 60-luvulla alettiin päästä jonkinlaiseen säännönmukaisuuteen ainakin jamitilaisuuksien osalta. Joskus vuonna 1965, muistaakseni, pidettiin ensimmäiset oikeat jazzjamit vanhassa Ala-Arlissa asemaa vastapäätä. Tuolloinkaan ei toiminta ollut läheskään säännöllistä lähinnä sopivan puuhamiehen puuttuessa.

Ensimmäisen aktiivisen jazz-yhdistyksen katalysaattorina toimi Ylioppilaskunnan silloinen pääsihteeri, teekkari Lauri Lietsalmi ja hänet valittiin Oulun Yliopiston Ylioppilaskunnan jazzklubin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Lasse pani heti tuulemaan.

Kuuluisat Rauhalan jamit

Jo alusta lähtien Rauhalan jameista muodostui legendaarisia tilaisuuksia, joiden tunnelmaa ei oikein missään muualla pystynyt tavoittamaan. Jamitoiminta alkoi vuonna 1967. Eikä ollut muusikoista puutetta, sillä lavalle oli sellainen tunku, että esiintymisvuoroista piti tapella. Hyvänä esimerkkinä muusikkojen suuresta innostuksesta päästä soittamaan oli tuolloin Kuusamossa asunut trumpetisti Jorma Uotinen + Jammu, joka aina maanantain jameihin saapui omalla autollaan ja esiintyi vailla minkäänlaista korvausta.

Vähitellen Rauhalan jamien ja konserttien maine levisi ympäri Skandinaviaa, ja maineikkaita solisteja oli tarjolla tyrkylle asti. Tuolloin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa olivat lähes säännöllisiä vierailijoita kitaristi Herbert Katz, rumpali Matti Koskiala ja ennen kaikkea loistava tenorisaksofonisti ja huilisti Seppo Rannikko, josta tuli moneksi vuodeksi oululaisen jazzyleisön kestosuosikki.

Näissä Rauhalan tilaisuuksissa vieraili käytännöllisesti katsoen koko Suomen jazz-eliitti sekä monia ruotsalaisia tunnettuja persoonallisuuksia. Vaikka juuri 1960-luku toi niin sanotun rock-ilmiön Suomeenkin, oli jazzin tarjonta tuolloin parasta ja aktiivisinta, mitä Oulussa on koskaan ollut. Jazzklubi vieraili 1960 ja 1970-luvuilla ahkerasti myös maakunnissa. Niinpä eräälläkin konserttikiertueella Polar Dixie Bandillä oli yhden päivän aikana Kemijärvellä peräti seitsemän esiintymistä.