Hulvaton Erik Tulindberg nuorempi

Vuonna 1775 maanmittari Erik Tulindberg vanhempi saapui Ouluun lääninkamreeriksi. Hän tuskin silloin vielä tiesi, että hänen pojastaan Erik Tulindberg nuoremmasta (1761–1814) tulisi aikanaan saman viran haltija ja Suomen ensimmäinen taidesäveltäjä. Poika jäi nimittäin Vaasaan käymään kouluaan loppuun ja siirtyi sieltä vuotta myöhemmin Turun Akatemiaan.

Muutamia kertoja Erik nuorempi toki Oulussa pistäytyi havaitakseen, ettei viihtynyt siellä. Oulussa oli vuonna 1775 alle 3 000 asukasta ja pääkaupunkiin Turkuun verrattuna varsin vähän mahdollisuuksia hauskaan elämään. Erik nuorempi oli nimittäin hulvaton. Paras ystävä Nils von Schoultz kuvaa opiskeluvuosia:

"Tulindbergilla oli harvinaisen hyvä pää, tavattoman nopea käsityskyky ja suuret musikaaliset lahjat, niin että hän oli paras violisti koko maassa. Sitä paitsi hän oli luonteeltaan erityisen lystikäs, täynnä päähänpistoja ja hupaisia kaskuja, hänen seurustelutapansa olivat suhteellisen sivistyneet, joten hän oli tervetullut kaikkialle. Mutta kevytmielisenä, bakkanaalisena ja hekumoiden Freyjan palvonnassa hän käytti vain vähän aikaa opiskeluun, oli milloin konsertissa, milloin krouvissa, milloin ilotyttöjen parissa ja näihin paikkoihin hän aina vei minut mukanaan. Ainoastaan varjelevaa Kaitselmusta, samoin kuin vanhempiani helliä neuvoja ja kehotuksia kiitän siitä, etten kokonaan joutunut turmioon..."

Moni muukin aikalaiskuvaus toistaa Tulindbergin olemuksesta samoja tietoja. Tulindberg on ollut poikkeuksellisen lahjakas opiskelija, loistava seuramies ja niin ensiluokkainen viulisti, että voitti jopa akatemian stipendin "taitavalle soittoniekalle" vuosiksi 1780–1784. Stipendi takasi Tulindbergille mahdollisuuden makeisiin opiskeluvuosiin. Hän huvitteli, harrasti musiikkia ja alkoi kartuttaa nuottikokoelmaansa, joka hänen kuollessaan käsitti 150 kamarimusiikkiteoksen nuotit. Tulindberg valmistui silti normaaliajassa maisteriksi keväällä 1782 kurssinsa priimuksena arvosanalla dignissimus.

Mysteeriset musiikkiopinnot

Valmistuttuaan Turun Akatemiasta keväästä 1782 Tulindberg toimi aluksi Akatemian kirjastossa amanuenssina. Noina vuosina kuusi jousikvartettoa oletettavasti syntyivät. Tulindbergin musiikkiopinnoista ei sen sijaan ole mitään tietoa. Ei esimerkiksi tiedetä, kuka koulutti nuoresta Erikistä "parhaan violistin koko maassa". Oletetaan, että Tulindberg on opiskellut Turussa opettajanaan Carl Petter Lennig, taitava viulun-, klaveerin- ja urkujensoittaja. Vuonna 1782 tiedetään Tulindbergin konsertoineen Turussa triossa, jossa hänen kanssaan musisoivat sellisti Anders Röring sekä viulisti ja säveltäjä Isaac Nordberg Ruotsista.

Ei myöskään tiedetä, kuinka Tulindberg on omaksunut sen tietouden, mitä hänen jousikvartettojensa säveltäminen on vaatinut. Kvartetot ovat tyylillisesti täysin ajan hermolla eli ne edustavat varhaista wieniläisklassismia. Arvellaan, että Tulindbergin on täytynyt tuntea ainakin Haydnin kvartettoja. Tulindbergin kvartettojen oletettuna sävellysvuonna 1783 Haydnin kvartetot ovat olleet uusinta uutta ja niiden nuotteja on ollut erittäin vaikea saada.

Nuottien hankkiminen on vaatinut Tulindbergiltä suhteellisen paljon vaivaa ja varoja. Mutta vielä vaivalloisempaa lienee ollut teosten analysoiminen – kuten sanottu, missä ja kenen kanssa nämä opinnot tapahtuivat, on epäselvää. Kvartetoista kuitenkin näkee, että hänen tuntemuksensa esimerkiksi sonaattimuodosta – tai divertimenton muodosta – on ollut kattavaa, ja säveltäessään hän on pohtinut muotokysymyksiä kuten ajan säveltäjän kuului.

Tulindbergilta tunnetaan kvartettojen lisäksi viulukonsertto B-duuri opus 1, joka löydettiin Tukholman kirjastosta vuonna 1956. Kvartettoihin verrattuna se on varhainen teos, ehkä jopa eräänlainen oppilastyö. Mitä sen ja kvartettojen välissä siis on tapahtunut? Tämäkin on mysteeri, kuten kaikki muukin sävellystoiminta, jota kaiketi on täytynyt olla. Varmuudella tiedetään, että Tulindberg on säveltänyt toisen viulukonserton, joka on kadoksissa.