Selkeä tyyli

Ojalan sävellystyyli on ollut sama läpi hänen tuotantonsa. Hänen atonaalinen sävelkielensä hakee funktioita ja "kunnioittaa hiljaisuutta". Funktioiden hakeminen tarkoittaa, että atonaalisessa soinnutuksessa Ojala puhelee "akustisella murteella". Häntä kiinnostaa jatkuvasti, kuinka kuulija soinnutuksen tapahtumat kokee, jopa millaisia tunnetiloja niistä herää. Ojala mainitsee, kuinka Schönbergin Sechs kleine Klavierstücke, opus 19, on valaissut hänen tietään tässä ajattelussa. Teos sai myös nuoren Ojalan aikanaan oivaltamaan, että "tarttis tehdä jotain teorian eteen". "Hiljaisuuden kunnioittaminen" taas merkitsee, ettei ääntä lasketa ilmoille ennen kuin sen takana on rehellinen idea. Ojala puhuu muusikon integriteetistä. Ilmaisun tyhjyys tai maneristisuus on Ojalan pahin vihollinen ja aito muusikkous on hänen tavoitteensa.

Ojala ei mielellään kokeile perinteisten soitinten eriskummallisia tai todella vaikeita soittotapoja. Hän voi aina turvautua elektronisen musiikin keinoihin jos kokee, ettei perinteisin keinoin saa haluamaansa sointiväriä. Siksi akustiset ja elektroniset soittimet esiintyvät usein rinnakkain hänen teoksissaan ja akustisten soittimien stemmat ovat vaikeustasoltaan sellaisia, että muusikot soittavat niitä ongelmitta.

Sarjallisuus taustalla – käytännöllisyys etusijalla

Motiiveja Ojala sanoo käyttävänsä joskus pakkomielteeksi asti. Hän on koulutuksensa lomassa tullut perehtyneeksi laajalti sarjallisuuteen, joskin käyttää itse mieluiten Iannis Xenakisin lanseeraamaa termiä formalismi. Se kattaa kaikki harkitut menetelmät, joilla organisoidaan musiikn parametrejä, olivatpa ne sitten joukkoteoriaan perustuvaa sarjallisuutta, stokastisuutta tai vaikkapa erilaisia pelistrategioita tai aleatorisuutta. Ojalan puupuhallinkvintetto on tästä esimerkki. Sen tekniikka on jopa stokastinen luonteeltaan ja Ojala on kehittänyt siinä esiintyvät satunnaisprosessit osittain tietokoneen avulla. Tuloksena syntyi partituuri, joka on paikoin todella vaikea ja on siksi toistaiseksi esittämättä. Kokemus opetti käytännön tärkeyden. Muusikot soittavat säveltäjän teokset – jos haluavat.

Motiivit ja niiden työstäminen, usein rivit tai vajaat rivit kuuluvat silti Ojalan keinovalikoimaan. Ojalan tuotannossa ne esiintyvät nykyään yleensä vain sarjallisuudesta vapautettuina ja formalismeja tarpeen tullen hyödyntäen.

Väitöskirja musiikkitieteen alalta

Ojalan väitöskirja Space in Musical Semiosis liikkuu musiikkitieteen ja semiotiikan teorioissa. Ojalalle tila musiikissa on kaikki fyysinen, konkreettinen tila ja sen abstrahointi. Tämä tila on alati läsnä kun ajattelemme musiikkia. Aistimme sen muun muassa silloin, kun ajattelemme joidenkin asioiden kuuluvan yhteen ja joidenkin olevan lähellä toisiaan.

Ojala sanoo tulleensa onnekseen siihen tulokseen, ettei tutkimustyö ainakaan kielteisesti vaikuta luovaan työhön.