1970-luku Helsingin yliopiston studiolla

Jukka Ruohomäki (s. 1947) aloitti vuonna 1968 opintonsa Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella, jossa sijaitsee Pohjoismaiden vanhin, jo vuonna 1962 perustettu elektronimusiikin studio. Siellä Ruohomäki alkoi pian viettää runsaasti aikaansa. Studio oli tuolloin vielä vaatimaton. Elektronimusiikilla ei ollut opetusohjelmaa, mutta studiota ylläpiti sen perustaja, monipuolinen innovaattori Erkki Kurenniemi, jolta Ruohomäki sai perustavia vaikutteita. Hän opetteli perustekniikoita, tutustui Kurenniemen 1960-luvulla rakentamiin syntesoijiin ja toimi Kurenniemen uusien DIMI-soittimien ensikäyttäjänä. Kurenniemi yritti opettaa Ruohomäelle sähköoppiakin, mutta Ruohomäen itsensä mukaan lähes tuloksetta.

Eksoottisten laitteiden käytön opettelusta Ruohomäki eteni pian omien sävellysten laatimiseen. Varhainen harjoitelma Mikä aika on löytyy Erkki Kurenniemen DIMI-syntesoijan esittelylevyltä. Ruohomäki sanoo kuitenkin, että teos on "lähinnä laiteharjoittelua, kömpelö kokeilu". Varsinaiset omaehtoiset sävellykset antoivat vielä odottaa itseään.

Kurenniemen siirryttyä hoitamaan omaa yritystään, Digelius Electronics Finlandia, musiikkitieteen laitoksen studio siirtyi Ruohomäen vastuulle. Läpi 1970-luvun hän hoiti studiota tilapäisissä työsuhteissa. Studion järjestämistä kursseista tuli suosittuja. Ensimmäisellä kurssilla vuonna 1972 mukana olivat muun muassa Otto Romanowski, Eero Hämeenniemi ja Tuomo Teirilä sekä eturivin popmuusikot Hasse Walli ja Nono Söderberg.

Ruohomäki myös laati musiikkia ja elektroniääniä radiokuunnelmiin, balettiesityksiin ja elokuviin. Hänen syntetisoimiaan ääniä voi kuulla myös muun muassa Pekka Strengin Kesämaa-levyllä sekä Hectorin levyllä Herra Mirandos.

Sähkölintuja ja Adjö

Ruohomäki sanoo sävellysopintojensa olleen itseopiskelua. Tärkeä virstanpylväs oli työskentely ryhmässä, joka vuonna 1973 työsti lapsille suunnattua animaatioelokuvaa Sähkölintupuutarha. Elokuvan käsikirjoitti Marja Vesterinen ja ohjasi Antti Kari. Elokuvassa tiedemies kehittää hyönteismyrkyn, joka aiheuttaa ekokatastrofin. Myrkky tappaa linnutkin. Tiedemies alkaa silloin rakentaa sähköisiä lintuja – siis varsinainen elektronimusiikin täsmätilaus. Ruohomäki teki elokuvaan sekä äänitehosteet että musiikin. Hän työsti elokuvan äänimateriaaleja edelleen ja synnytti ensimmäisen varsinaisen sävellyksensä Adjö. Se kantaesitettiin Helsingissä Ung Nordisk Musik -festivaalilla keväällä 1975.

Adjö on tehty kokonaan elektronisista äänistä. Sen laatimisen aikoihin Ruohomäki teki myös ensimmäiset sävellyskokeilunsa konkreettisia ääniä muokaten. Hänen säveltäjäuransa toinen teos Phones sisältää Yleisradion äänitehostearkistosta Tehostosta kerättyä materiaalia sekä ihmisääniä. Yhtenä solistina on sopraano Taru Valjakka, jonka ääntä Ruohomäki muokkasi nauhurin nopeutta säätämällä.