Päivi Marlene: laulu
Jukka Kangas: kitara
Jarno Mällinen: urut
Jyrki Raatikainen: rummut
Jukka Turunen: basso

Apres Demain oli eräänlainen puuttuva lenkki oululaisen rockin historiassa rhythm n' bluesin ja alternative rockin välissä. Bändiä perustettaessa soittajat olivat vasta 17–19-vuotiaita. Jukka Kangas sekä alkuperäinen rumpali Jari "Löllö" Lehtonen olivat soittaneet punkyhtyeessä Raaka Voima, joka oli punkin saralla ensimmäisiä lajissaan. Kankaan, Lehtosen ja Jukka Turusen soittotaustaan kuului myös kokeellinen undergroundyhtye Xböö. Apres Demainin laulusolisti tuli Kemistä, viileän tyylikäs Päivi Marlene (Malén, os. Pouta). Lehtosen lähdettyä melko pian Kauko Röyhkän 500 kg lihaa yhtyeeseen uudeksi rumpaliksi tuli Jyrki Raatikainen. Samalla bändiin liittyi myös ujon oloinen Jarno Mällinen, joka oli kitaristi mutta osasi soittaa urkuja "kipeästi".

Ranskankielisen nimen Apres Demain Jukka Turunen nappasi sanakirjasta. Nimi tarkoittaa ylihuomista. Jukka Turusta kiinnostivat tuohon aikaan ranskalainen eksistentialismi, belgialainen runous sekä Bryan Ferryn tyyli. Bändin esikuvia olivat Iggy Pop, Joy Division, Roxy Music, Velvet Underground sekä no wave, soul ja funk. No wave -avantgarde-vaikutteet tulivat Brian Enon 1978 tuottamalta kokoelmalevyltä No New York, jolla soittivat muun muassa Lydia Lunch ja James Chance. Bändin musiikki oli kuitenkin valtaosin omaa. Turunen kirjoitti tekstit ja teki myös pääosan sävellyksistä.

Kauko Röyhkä suositteli Apres Demainia managerilleen Mirror-yhtiön Antti Porkalle. Suositusten ansiosta bändi toimitettiin Soundmix-studiolle, missä se äänitti neljän kappaleen ep-levyn Passages. Mirror-yhtiö ei lupauksista huolimatta julkaissut levyä. Sen sijaan bändin aiemmin tekemä demo soi pari kertaa radiossa ja sai Johanna-yhtiön kiinnostumaan. Niinpä vuonna 1983 julkaistiin single Arpakuutio / Dans la nuit.

Singlen tuotti Jimi Sumén, joka oli muuttunut Hendrix-diggarista suomalaisen futurismin keulakuvaksi. Sumén halusi tuottaa Apres Demainia Nile Rodgersin funk-tyyliin. Ajan soundimuodit vaikuttivat kuitenkin enemmän. Siksi levystä tuli kulmikasrytminen ja konesoundinen – vaikka bändissä ei edes ollut konesoittimia. Singlen a-puoli on karun mekaanisen beatin säestämää kohtalokasta puhelaulua. B-puolen ranskankielinen laulu luo urbaanin välinpitämättömän tunnelman.

Yhtye ehti tehdä vain kaksi keikkaa, yhden Oulussa ja yhden Helsingissä. Päivi Marlene kyllästyi bänditouhuun, ja Apres Demain lakkautettiin. Mällinen, Raatikainen ja Kangas vaikuttivat myöhemmin Kansanturvamusiikkikomissiossa ja sittemmin Radiopuhelimissa. Turunen oli Electric Blue Peggy Sue and the Revolutionions from Mars -yhtyeen perustajajäseniä.

Diskografia:
1983 Arpakuutio / Dans la nuit (Johanna, JHNS 542).

Lähteet:
Jukka Turusen sähköpostihaastattelu.
Junna, Mika: Soundi 4/1983, s. 62–63.
Virtanen, Reijo. Oulun ylioppilaslehti 21.1983.
Suomen äänitearkiston tietokanta.