Matti Esko (Matti Eskonniemi, s. 1947) opiskeli kouluiässä klarinetinsoittoa Oulun musiikkiopistossa. Saksofonin sointi vetosi enemmän, ja kirjapaino Kannassa tienaamillaan tsupparin tuloilla Esko sai sitten hankituksi ensimmäisen saksofoninsa.

Esko aloitti tanssimuusikkona 1960-luvun puolivälissä Valde Jakun orkesterissa ja sittemmin EJ-kvintetissä. Hän säesti Katri Helenan ja Eino Grönin kaltaisia suosittuja laulajia näiden pohjoisen keikoilla. 1960-luvun lopussa Esko liittyi Polar Big Bandiin, jossa soitti myös hyvä ystävä Jamppa Tuominen.

Eskon laulajan ura alkoi sattumalta. Yhtyeen solisti oli kerran sairastunut. Ratkaisuksi haitaristi totesi – laulapa sinä Matti. Niinpä pakkotilanteessa Esko lauloi – selin yleisöön. Ensimmäiset lauluesitykset olivat Hopeinen kuu ja Muukalaiset yössä. Vuosi oli 1966. 

Vuonna 1969 Esko osallistui Finnlevyn järjestämään Tähtijahti-laulukilpailuun. Menestys oli kohtalainen, ja hän pääsi kilpailun yhteislevylle kappaleilla Koskaan et muuttua saa ja Mä luulen vain. Ensin mainittu kappale oli hiljattain noussut listoille Pasi Kauniston esityksenä. Tuolloin oli varsin tavallista, että hitistä otettiin kaikki irti levyttämällä uusia versioita eri laulajilla. Finnlevy ei kuitenkaan luvannut jatkoa Eskolle. Pertti Haipolan suosituksesta PSO:n Martti Piha otti Eskon yhtiöönsä.

Veikko Juntusen säveltämä ja sanoittama Nuoruus on hetki vain, julkaistiin 1970. Sijoituttuaan Syksyn sävelessä kolmanneksi kappaleella Tietää saat viimeinkin Esko jätti kirjaltajan työt ja ryhtyi ammattimuusikoksi. Laulajan monipuolisuutta kuvastaa esiintyminen Juntusen säveltämän nuorisopassion solistina.

Vuonna 1980 Esko muutti Etelä-Suomeen lähemmäs tärkeimpiä keikkamarkkinoitaan. Yhteistyö lauluntekijä Veikko Samulin kanssa tuotti menestystä. Matti Eskosta muodostui yksi suomalaisen iskelmäkulttuurin kestotähdistä. Single Lämmin hellä ja pehmoinen tuli kaikille tutuksi. Myöhemmin Esko siirtyi Matin ja Tepon M&T-tuotantoon, ja menestys jatkui muun muassa  albumilla Rekkamies.