Kuusrock 1984

Tämän sivun sisältö:

  • Paikkamerkki

Tästä ei hevillä selvitä

Raskas rock houkutteli vuodesta toiseen Kuusrockiin yleisöä, mutta tämän linjan kritisoijia riitti. Vuonna 1984 yritettiin ohjelmaa taas monipuolistaa ja samalla välttää tuntemattomien bändien riskit. Alkukaavailuissa oli mukana amerikkalainen Fabulous Thunderbirds, mutta Kuusrock ei sopinut sen aikatauluun. Yhtye esiintyi lopulta viimeisessä Kuusrockissa vuonna 1991.

Lauantain pääesiintyjäksi kiinnitetty Frank Marino & Mahogany Rush oli oululaisille ennestään tuttu. Kanadalaisyhtye oli konsertoinut menestyksekkäästi Oulun jäähallissa maaliskuussa 1983. Marino oli juuri sellainen ilmiömäinen kitaravirtuoosi, jota näillä lakeuksilla arvostetaan.

Mahogany Rushin musiikki ei silti ollut kaikkien mielestä tarpeeksi rajua. Marino tuntui välttelevän leimautumista heavy-genreen. Frankin veljen Vince Marinon komppikitarassakin oli soundi kuin jazzin soittajalla. Frank piti yhtyeen tiukassa kurissa. Miehen tinkimätön näkemys, improvisointitaito ja draaman taju voittivat lopulta yleisön puolelleen. Vastustus mureni lopullisesti viisitoistaminuuttisen Roadhouse Bluesin aikana. "Oli se sittenkin melkoinen..."

Valokuva: Frank Marino keikalla Kuusrockissa vuonna 1984.
Frank Marino – hiukan heavya, jazzia, hendrixiä ja sitten ravistetaan. Kuva: Markku Hänninen.

Sifonkiteinien murheen päivä

Lauantain alkuillan "sisääntulomusiikista" joutuivat vastaamaan vähemmän tunnetut yhtyeet. Keväällä 1984 ensisinglensä julkaissut Dingo, ei kuitenkaan ilmaantunut Kuusisaareen ajoissa. Yhtyeen keikkabussin kerrottiin särkyneen matkalla. Festivaalialueella nähtiin hyvin pettynyt muutaman sadan fanin joukko, joka näki ihanteensa vain käyvän kumartamassa lavalla myöhemmällä tauolla. Dingo-ilmiö oli aluillaan.

Markku Hänninen kertoi tapahtumien kulusta näin: Dingo oli sopinut kaksi keikkaa samalle päivälle. Kun muualle sovittu myöhäisempi keikka peruuntuikin, yhtye päätti tulla Kuusisaareen myöhässä saadakseen iltapäivää paremman esiintymisajan. Oma esiintymisaika oli kuitenkin jo mennyt eikä huviluvan loppupäässä tunnetusti ollut jouston varaa.

Kotimaista kermaa ja varmoja nakkeja

Jukka Tolonen oli vaelluksellaan fuusiojazzista rockiin ehtinyt funkiin. Tolosen ja kumppanien Oreo Moon -yhtye pisti yleisön svengaamaan ja oli kokonaisuutena lauantain parhaita. Hyperaktiivinen basisti Harri Merilahti oli rauhallisen kitaramaestron paras mahdollinen sparraaja.

Popedasta oli muodostunut varma ja viihdyttävä rocktykki, ja keikka sujui hyvin. Kosketinsoittaja Safka Peltonen velmuili välillä soittaen piuhatonta "näennäisbassoa". 

Ile Kallio oli palannut Hurriganesiin, ja yhtye palasi Kuusrockiin viiden vuoden jälkeen. "Ganes" ylitti reippaasti odotukset. Esitys oli tasapainoinen ja ajattoman tyylikäs.

Valokuva: Pate Mustajärvi poseeraa Kuusrockissa vuonna 1984.
Popedan Pate poseeraa klassiseen tyyliin. Kuva: Riku Halttu.

Uriah Hiippiä auringossa

Sunnuntain pääesiintyjäksi saatiin lopulta englantilainen heavylegenda Uriah Heep. Yhtyettä oli kärkytty pitkään, ja sen tulo varmistui niin viime tipassa, että päälavalle buukattu itävaltalainen GesmpH-yhtye joutui tyytymään klubikeikkaan.

Joidenkin mielestä Uriah Heep tuli Kuusrockiin kymmenen vuotta myöhässä. Yhtyeen omien laskujen mukaan liikkeellä oli kokoonpano numero 12. Alkuaikojen "oopperallinen" heavy oli väistynyt melodisen hard rockin tieltä. Yhtye oli kuitenkin perillä yleisönsä odotuksista, sillä vokalisti Peter Goalby vakuutti alkuspiikissään bändin soittavan myös vanhoja kappaleitaan.

Tekniikka oikutteli Uriah Heepin aloittaessa ja varsinkin avauskappale Stealin' kärsi PA-laitteiden kiusallisesta hurinasta. Ongelma saatiin kuitenkin hoidettua. Vanhan Heepin kannattajille yhtyeen leppoisa olemus ja uusi popimpi materiaali tuntuivat vieraalta. Yhtye paiskoi onneksi hyvän valikoiman klassikkokappaleita ja sai ne myös soimaan parhaiden aikojensa malliin.

Valokuva: Uriah Heepin kitaristi esiintyy Kuusrockissa vuonna 1984.
Uriah Heepin Mick Box luukuttaa. Kuva: Riku Halttu.

Uriah Heepin kokoonpanoon Kuusrockissa kuuluivat laulaja Peter Goalby, kitaristi Mick Box, basisti Trevor Boulder, kosketinsoittaja Jon Sinclair ja rumpali Lee Kerslake.

Esiintyjät

Lauantai 21.7. 
Tavaramarkkinat
Dingo (myöhästyi eikä esiintynyt)
Oreo Moon (Ruotsi)
IC-Rock (Pudasjärvi)
Popeda
Hurriganes
Frank Marino & Mahogany Rush (Kanada)

Sunnuntai 22.7.
Totem (Oulu)
Yö
Anna-Leena Härkönen & Jukka Tervo (Oulu)
Kauko Röyhkä & Narttu (Oulu)
Eppu Normaali
Tuomari Nurmio & Meatballs (myöhästyi)
Uriah Heep (Englanti)

Kahden päivän pääsylippu 120 markkaa.

Valokuva: Anna-Leena Härkönen ja Jukka Tervo esiintyvät Kuusrockissa vuonna 1984.
Kuulaita sointeja. Kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkönen ja trubaduuri Jukka Tervo. Kuva: Markku Hänninen.

Lähteet:
Hakkarainen, Kari. Kaleva 20.7. ja 24.7.1984.
Juntunen, Juho. Soundi 8/1984.
Suorsa, Pekka. Oulu-lehti 18.4.1983.
Oulu-lehti 11.6.1984.
Juntto, Anssi. Kaleva, Peto-liite 23.7.2004.

Lisätietoa: Uriah Heepin kotisivu