Lama ei puraissut festivaalia

Vuonna 1977 Suomessa oli lama ja nuorisotyöttömyys. Kuusrockin järjestäjät odottivat yleisömäärien vähenevän. Edellisten vuosien tasolle ei päästy, mutta pelättyä romahdusta ei tapahtunut, ja festivaali sujui lopulta varsin hyvin. Yleisöä kävi noin 13 000. Kokonaisbudjetti oli kahdensadantuhannen markan luokkaa.

"I dig country", sanoi ojankaivaja

Kuusrockissa oli "kantrivuosi", sillä neljä festivaalin esiintyjistä osui tähän lokeroon. Kyse ei ollut vain sattumasta, vaan suuren lännen musiikki oli tullut ensimmäistä kertaa laajemman suomalaisyleisön tietoisuuteen. Eaglesin tavattoman suosittu Hotel California -lp oli totuttanut countrysävyihin. Periamerikkalaisuus oli muutenkin "in". Vietnam oli ohi ja Euroopan yhteistyö- ja turvallisuuskonferenssi oli liennyttänyt suurvaltojen välejä ja haalentanut Suomessa kiihkeintä politikointia 

Pop-suomenmestaruuden 1973 voittanut Vanha isäntä -yhtye oli nostanut autenttisella tyylillään countryn arvostusta maassa. Ruotsinkielisellä Uudellamaalla harrastus oli vanhaa perua, ja ykkösnimen, karjaalaisen Country Expressin hitti Daddy Frank oli tuttu sävelradiosta. Festivaalin avaaja Uolevi Nikander Group soitti niin ikään suuren lännen musiikkia ja olipa country-vaikutteita Mikko Alatalonkin soitossa.

Ei enää heavy, ei aivan punk

Pääesiintyjät edustivat brittirockin eri sukupolvia. Entisen Deep Purple -vokalistin uudelta Ian Gillan Bandilta odotettiin rankkaa heavy-meininkiä, vaikka yhtyeen levyt olivat lähestyneet progressiivista rockia ja jazzia. Yhtye soitti hienosti, mutta selkeä oma linja ei vielä ollut löytynyt. Gillanin kuuluisa ja kuuluva ylärekisteri oli kunnossa, mikä tuli todistetuksi odotetussa laulun ja kitaran "kaksintaistelussa".

Toinen brittiyhtye Eddie and the Hot Rods oli eräänlainen puuttuva lenkki pubrockin ja punkin välillä. Sen energia ei välittynyt levyltä täysin, mutta keikkabändinä se oli aikansa parhaita. Raivoisan villi ja fyysinen esiintyminen, kappaleiden huippunopeat tempot ja kaikesta riehumisesta huolimatta tiukka musisointi menivät täysillä kansaan.

Kotimaisten persoonallisuus hukassa

Sunnuntai soi lähinnä kotimaisin voimin. Sanomalehti Kalevan arvostelussa kiitettiin yhtyeiden soittotaitoa, mutta moitittiin persoonattomuutta ja oman tuotannon puuttumista. Kajaanilainen ELF tukeutui Chicago-yhtyeen repertuaariin. Hectorin "superyhtye" H.E.C. – jonka kokoonpanossa olivat mukana Hector, Antero Jakoila, Eeki Mantere, Holle Holopainen, Kaj Westerlund ja Wando Suvanto – soitti taitavan viihteellistä poppia, mutta sekin lähinnä cover-materiaalia Bowiesta Chapiniin. "Omavaraisin" oli Tabula Rasan kanssa esiintynyt Mikko Alatalo.

Jimi Sumén & Dreams oli erikoinen tapaus. Nuori kaveri oli opetellut tunnontarkasti Jimi Hendrixin kitaransoittotyylin. Show sisälsi lähes kaikki kuuluisan esikuvan temput. Yleisö seurasi teatteria ällistyneenä. Setin huipentanut kitaranpoltto jäi arvioijan mukaan irralliseksi eleeksi, sillä musiikin intensiteetti ei noussut sitä vastaavalle tasolle.  

Esiintyjät

Lauantai 23.7. 
Uolevi Nikander Group (Oulainen)
Jimi Sumén & Dreams
Dead End 5
Vanha Isäntä
Mikko Alatalo & Tabula Rasa
Ian Gillan Band (Englanti)
Eddie & the Hot Rods (Englanti)

Sunnuntai 24.7.
ELF (Kajaani)
Reijo Karvonen & Ikaros
Country Express
Kaseva
Alwari T.
Allan Russack (Australia)
H.E.C.

Kahden päivän pääsylippu 35 markkaa.

Lähteet:
Hintsala, Juha. Kultakaivos: Kuusrock.
Kyrömies, Jukka. Kaleva 25. ja 26.7.1977.
Mustonen, Kari. Oulu-lehti 28.7.1977.