Igor Nevski: laulu, akustinen kitara, huuliharppu
Jarmo Heikkinen: rummut, taustalaulu
A-M Jänkälä: basso
Juha Lindberg: kitara, taustalaulu
Arto Willman: kosketinsoittimet, taustalaulu

Far Ardenin perustivat 1987 Igor Nevski eli Esko Nevalainen, Juha Lindberg, Ari-Matti Jänkälä, Arto Willman ja Jarmo "GT" Heikkinen. Heikkinen on eri henkilö kuin muun muassa The Bootsissa soittanut kitaristi. Neljä heistä oli kuulunut aikaisemmin Hazard-yhtyeeseen. Nimensä Far Arden otti Jim Morrisonin runosta. Igor Nevskin mukaan Far Arden on neutraali nimi yhtyeelle, jonka musiikkia ei voi luontevasti asettaa mihinkään kategoriaan. Far Arden kuvaa myös musiikin asemaa arkisen elämän henkireikänä.

Ensimmäinen julkaisu, omakustannesingle Lisa ilmestyi 1989. Single on julkaistu myöhemmin myös Poko Recordsin suomalaisen vaihtoehtorockin kokoelmalla Sivulliset. Arto Willman lähti yhtyeestä jo ennen singlen julkaisua. Toinen miehistönmuutos tapahtui 1989, kun Eero Mahkonen liittyi bändiin kitaristiksi. Kesällä 1990 yhtye äänitti toisen singlensä. Yhtye oli lähettänyt kappaleen I Feel Fine Libero-lehden kilpailuun, ja palkintona lehti kustansi singlen julkaisun. Vuonna 1991 Far Arden julkaisi neljä eri kappaletta sisältäneen Balled Up -ep:n.

Far Ardenin leimallisena piirteenä on aina ollut monipuolisuus. Vuoden 1993 Things They Roll Fast -singlen arvostelussa Rumbassa todettiin, että julkaisun kolmella kappaleella tuntuu soittavan aina eri bändi. Nevskin mukaan olennaista on ollut oikeanlainen intuitio. Spontaanisti syntyneitä kappaleita ei ole yritetty väkisin tunkea mihinkään muottiin, vaan erilaisuus on koettu pikemminkin vahvuudeksi kuin linjattomuudeksi.

Ensimmäisen täyspitkän Far Arden -albumin aika koitti vuonna 1993. Cd-julkaisu Wind & Change julkaistiin omalla Donut Music -merkillä. Näihin aikoihin Far Arden keikkaili aktiivisesti Oulun alueen lisäksi muuallakin Suomessa Rovaniemen ja Helsingin välillä.

Vuosina 1994–1996 yhtyeen kokoonpano uusiutui lähes kokonaan. Jänkälä ja Mahkonen jättivät yhtyeen vuonna 1994. Jari Pietilä tuli aluksi Jänkälän tilalle basistiksi mutta vaihtoi kitaraan Esa Koukkarin liityttyä mukaan. Lindberg lähti vuonna 1996. Kari Kuivamäki liittyi kokoonpanoon kosketinsoittajaksi samoihin aikoihin. Yhtyeen musiikillinen linja muuttui vaihdosten myötä. Folk- ja rock-aineksien sekaan alkoi tulla enemmän progressiivisen rockin piirteitä. Vuonna 1998 miehistönvaihdoksia seurasi vielä lisää. Koukkari, Kuivamäki ja rumpali Heikkinen jättäytyivät sivuun ja bändiä täydennettiin basisti Juha Liimatalla ja muun  muassa Sininen Rytmiluu -yhtyeessä soittaneella rumpali Jarkko Arolla.

Pitkä levytystauko päättyi vuonna 2001, kun yhtye julkaisi toisen täyspitkän albuminsa Free Pictures. Samana vuonna Lauri Väkevä oli tullut basistiksi Liimatan tilalle. Levyn julkaisun jälkeen kokoonpanoon liittyi kitaraa, huilua ja koskettimia soittava Juha Sutela. Väkevän muutettua Oulusta 2005 basistina on toiminut aiemmin mm. ANJA-yhtyeessä soittanut Asko Karhunen. Sutelan jäätyä pois yhtyeestä alkuvuonna 2009 kosketinsoittaja Kari Kuivamäki palasi Far Ardeniin.

Far Arden keikkailee edelleen – lähinnä Oulun alueella. Vuodesta 2008 yhtye on keikkaillut myös unplugged-versiona. Tätä tyyliä edustaa yhtyeen Oulu Folk 2008 -kokoelma-cd:llä julkaistu kappale Tune of Comfort & Delay. Vuonna 2012 ilmestyi pitkään työstetty albumi Songs of Intuition. Uusimmassa kokoonpanossa rumpuja soittaa Ari Harju.

Far Ardenin jäsenet ovat kuuluneet muihinkin yhtyeisiin. Yksi niistä oli 1990-luvulla toiminut Limingan tulli, jossa olivat mukana Aro, Kuivamäki, Pietilä ja Sutela.

Lähteet:
Igor Nevskin haastattelu.
Far Ardenin Myspace-sivu
Väänänen, J. Kynttilä vakan alta. Rumba 11/1993, s. 14.
Väänänen, J. Yksinkertaista ja tarkoituksenmukaista. Rumba 4/1991, s. 19.