Vaikka Leevi Madetoja jätti Oulun tultuaan ylioppilaaksi vuonna 1906, on hän silti hengeltään lähtemättömästi pohjalainen ja oululainenkin. Madetoja syntyi Oulussa, kävi koulunsa Oulussa ja omi pohjalaisuuden luonteeseensa niin syvällisesti, että hänen sävellystuotantonsa pääteokseksi kohosi pohjalaisten heimoa kuvaava ooppera Pohjalaisia, opus 45. Pohjalaisia on nykyään kansallinen ooppera ja suomalaisen oopperakirjallisuuden suosituin teos yli 200 esityksellään.

Madetojan musiikissa usein esiintyvä seestynyt melankolia luetaan pohjalaisuuden ilmaukseksi, lakeuden maiseman musiikilliseksi määreeksi. Varhaistuotannossa nämä sävyt kuitenkin vaikuttivat Madetojan yleiseen kuvaan liikaakin.

Madetojasta kasvoi paitsi säveltäjä, myös kapellimestari, opettaja, kirjoittaja, kriitikko ja järjestöihminen. Suhteessaan musiikkiin hän pysyi avoimena ajassaan virranneille uusille ilmiöille, tutki niitä ja kirjoitti niistä artikkeleita Euroopan matkoillaan. Euroopan matkakohteista rakkaimmaksi kävi ajan myötä Ranska, mikä kuuluu Madetojan kolmannessa sinfoniassa, opus 55.

Elämän loppuvuosina Madetojan luonteeseen ilmaantui alakuloinen vire. Ooppera Juha, opus 74, sekä baletti Okon Fuoko ovat luopumisen ja kuoleman pohdintaa – mutta silti mestarillisia. Niissä Madetojan musiikkiin ilmaantuu syvällinen psykologisen kertojan ote. Molempien juonenkuvioissa voi nähdä yhtymiä Madetojan omaan elämään, johon puolison, runoilija L. Onervan voimakas hahmo vaikutti lähtemättömästi.