Johdatus kuvataiteen maailmaan

Kuvataiteen pariin Jouni Kesti hakeutui "kuin tikanpoika puuhun" 1970-luvun lopussa. Oululainen taidemaalari Juhani Hakalahti teki hänen kanssaan silloin vaihtokaupan, joka osoittautui Kestille kohtalokkaaksi. Hakalahti pyysi Kestiltä rumputunteja ja tarjosi vastineeksi opetusta piirtämisen ja maalaamisen saloihin. Vaikka Kesti aluksi torjui ajatuksen sanoen ettei "jouda, kun pitää koripalloakin pelata", niin loppujen lopuksi Kesti sai Hakalahdelta varsin intensiivistä ja innostavaa opetusta viitisen vuotta 80-luvun puoliväliin asti.

Vuodesta 1982 Kesti on mieltänyt myös kuvataiteen tekemisen ammatikseen. Hän piti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1983 ja tämän jälkeen hänen töitään ovat esitelleet useat galleriat ja taidemuseot kotimaan lisäksi muun muassa Tukholmassa, Pariisissa ja Leverkusenissa Saksassa. Vuonna 1988 Leverkusenissa hän esitti myös musiikkiperformanssin ääninauhalle ja teollisuusromulle. Vuonna 1990 Kesti toteutti ääni-installaation ääninauhalle ja huonekaluille Italian yleisradion RAI:n Audio Box -festivaalilla Materassa. Kesti tutkii ja hyödyntää taidelajien välistä vuorovaikutusta ja monitaiteellisuutta esittämällä ääni-installaatioita ja musiikkiperformansseja taidenäyttelyissään.

Kestin kuvataitelijan urasta lisätietoja antaa muun muassa Suomen kuvataiteilijamatrikkeli kotisivuillaan.

Kesti poleemikkona

Kirjailijana Jouni Kesti debytoi vuonna 2002 teoksellaan Musameduusan Sepalus-Akatemia. Kirja peilaa Kestin henkilökohtaisia ajatuksia ja fantasioita musiikista ja kulttuurielämän kiemuroista. Kirjan avattuaan lukija havaitsee ensimmäisenä Kestin omintakeisen kielenkäytön. Se poikkeaa tyypillisestä asiallisesta, ylätyylisestä tavasta kirjoittaa kulttuurista. Hänen tekstinsä säkenöi ja ryöppyää ajatuksenvirran lailla. Hän yhdistelee yllättävästi faktoja ja fantasiaa ja maustaa esityksensä vahvoilla mielipiteillä. Lopputulos on kihelmöivä ja ärsyttävä, mutta ei koskaan alatyylinen.

Kirjasopimuksen lisäksi tämä tyyli on tarjonnut Kestille lukuisia tilaisuuksia esiintyä mediassa. Hän on muun muassa sanomalehti Kalevan kolumnisti. Samalla Kestiä on sanottu poleemikoksi, avantgardistiksi ja kuvainraastajaksi. Tähän Kesti vastaa: "En koskaan kirjoita ärsyttääkseni tahallani, en ole avantgardisti. Ihmiset vain laittavat näitä leimoja oman turvallisuutensa vuoksi. Jotkut ymmärtävät minua oikein, jotkut väärin. Mutta se on imartelevaa että ylipäätään yritetään minua ymmärtää. Ja jos joku yrittää minua leimata, niin väistän, että leima menee ohi. Elämä on pidempi kuin leimaus, leimaus kestää sekunnin ja elämä sata vuotta."