Pääteos Kurze Wellen

Opintojensa päättötyöksi Raappana sävelsi musiikillisen sadun Andersenin tarinasta Ruma ankanpoikanen. Teos on laadittu kertojalle ja kvintetolle. Teos oli samalla Yleisradion tilausteos. 

Toistaiseksi tuotannon pääteos on Kurze Wellen, jonka Oulun kaupunginorkesteri kantaesitti Oulun konservatorion nuorten solistien konsertissa vuonna 1999. Siinä Raappana tutkii tekstuurin paksuuden ja liikkeen vaikutusta toisiinsa.

Teoksesta Kurze Wellen ei voi tunnistaa lainkaan varsinaisia motiiveja tai teemoja. Sen koossapitävä voima on harmonia. Teos alkaa alaspäisillä linjoilla, jotka lopulta johtavat antikliimaksiseen vajoamisen kokemukseen. Teos kehrää sitten itsestään tarpeeksi vastavoimaa kääntääkseen linjan jälleen takaisin ylös. Teoksen sisältö on siis vain olla olemassa, miehittää eräs tila, jossa se luo omat fysiikan lakinsa ja oman tapahtumahorisonttinsa.

Oulun kaupunginorkesteri kantaesitti teoksen Kurze Wellen konservatorion nuorten solistien konsertissa vuonna 1999. Kaupunginorkesterin myöhemmät kantaesitykset ovat sittemmin totuttaneet oululaista yleisöä paikallisten säveltäjien tuotantoon, mutta 2000-luvun vaihteessa ne olivat vielä aika harvinaisia. Ehkä siksi esitys toi Raappanalle paljon tunnettuutta kaupungin musiikkipiireissä. Kyseessä oli joka tapauksessa oululaisittain vaikuttava modernin teoksen kantaesitys – yleisö keskusteli siitä kiihkeästi.

Muita teoksia

Raappana sävelsi vuosina 1992–1994 teoksen Short Waves. Yhteneväisestä nimestä huolimatta Short Waves ei ole Kurze Wellen -teoksen alkumuoto. Teosten rytmiikka on paikoitellen kompleksisuudeltaan samanlaista, mutta materiaali on täysin toinen. Luonteeltaan sinfoniaorkesterille kirjoitettu Short Waves on hillitympi ja yksinkertaisempi kuin sinfonietta-kokoonpanolle sävelletty Kurze Wellen.

Jousiorkesterille Raappana on säveltänyt muun muassa teoksen Brutale, joka nimensä mukaan tutkii jousiston raskaimpia sointeja. Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan orkesteri on kantaesittänyt tämän teoksen.

Drei Mikroskopstücke huilulle ja pianolle on aforistinen kolmiosainen teos, jossa Raappana käyttää löyhälti 12-säveljärjestelmää rakentaen sillä eräänlaisia kolmisointuja. Tekniikka vertautuu Alban Bergin viulukonserttoon, jossa rivi muodostaa yläsävelsarjan sävelikön.

Vuoden 2005 uuden musiikin lokakuu -konserteissa kantaesitettiin kaksi Raappanan sävellystä – Beata sopraanolle ja sinfoniettalle ja Lastu klarinetille, kahdelle lyömäsoittajalle ja kontrabassolle.

Beata on selkeäsanaista kritiikkiä globaalisaation ja tehomaatalouden nurjia puolia kohtaan: "Eat meat and vomit it" ... "Africa in a desperate suffering". Lastu-kvartetto on korjattu versio alunperin 1985 sävelletystä teoksesta. Teos alkaa hiljaisin nyanssein edeten äänekkääseen riitasointiseen huippukohtaan. Mikrointervallit, glissandot ja multifonit luovat teoksen ominaislaatua.  

Vuoden 2010 Uuden musiikin lokakuu -festivaaleilla kantaesitettiin Raappanan orkesterisävellys Anti-Loop ja vuoden 2014 festivaaleilla Double Time pasuunalle ja harmonikalle. Vuoden 2016 festivaaleilla kitaristi Petri Kumela kantaesitti teoksen La Pulga.