Hokkarit naulaan, jäähallissa soi rock

Vuonna 1975 valmistunut Oulun jäähalli mukautui suurten rockkonserttien näyttämöksi. Halli oli kaupungissa ainoa sisätila, johon mahtui useiden tuhansien yleisö. Ulkomaisten artistien käynnit aloitti Frank Farianin luotsaama brittiälinen diskosoul-yhtye Eruption 1978. Bändin I Can't Stand the Rain keikkui USA:n singlelistalla sijalla 18 ja Britannian singlelistalla sijalla 5. Keikan sopiminen Ouluun vapuksi oli kuitenkin suomalaisen juhlimaperinteen tuntien melkoinen riski eikä jäähalliin vaivautunutkaan kuin 300 henkeä.

1980-luvun alussa hallissa esiintyi näyttävä joukko kovia kansainvälisiä rocknimiä. Elokuussa 1982 huhuttiin brittiläisen hard rock -yhtyeen Rainbowin tulosta. Kakkosbändiksi oli kaavailtu amerikkalaista Cheap Trickia, mutta paikan sai englantilainen Girlschool. Poikkeuksellisen ison tapahtuman järjestelyt hoiti Kuusrock-toimikunta. Rainbow esiintyi Oulun jäähallissa 2.11.1982. Konsertti oli kaikinpuolinen menestys. Kitaristi-pomo Blackmore ja kumppanit villitsivät jäähallin 5 000 kuulijaa. Tuoreet hitit kuten I Surrender ja Stone Cold soivat vahvasti, ja encorena yhtye esitti Deep Purple -bravuurin Smoke on the Water. 

Frank Marino, Kim Wilde, Kiss ja Gary Moore Oulussa

Vuoden 1983 vieraita olivat kanadalainen kitaristi Frank Marino & Mahogany Rush -yhtye ja brittiläinen poplaulajatar Kim Wilde. Marinon raskas musiikki ja virtuoosimainen kitara-akrobatia vaikuttivat niin, että hänet pestattiin seuraavan Kuusrockin pääesiintyjäksi. Mies itse hämmästeli Guitar Player -lehden haastattelussa Oulun keikkaa – lentokone laskeutui keskelle suunnilleen ei mitään. Jostakin koloistaan kuitenkin paikalle vääntäytyi suuri joukko ihmisiä, jotka diggasivat musiikkia tosissaan ja osasivat jopa laulujen sanat.

Videotähti Wilde ei ollut aivan omimmillaan kalseassa jäähallissa, mutta varmat hitit Kids in America, Chequrede Love ja Cambodia saivat yleisössä aikaan liikettä. 

Amerikkalainen kasvomaskeistaan luopunut heavybändi Kiss esiintyi Oulun jäähallissa 25.11.1983. Kissin Lick it up -kiertueen aiempaa raskaampi ja jyräävämpi soitto oli yleisön mieleen. Kiss oli tuohon mennessä Oulun kävijöistä kallein, mutta riskinotto tuotti tulosta.

Viimeisenä jäähallikeikkaputkessa esiintyi Gary Moore maaliskuussa 1984. Moorelle tämä oli jo toinen Oulun vierailu. Toukokuussa 1983 mies oli soittanut Pyrinnöllä. Nimivahvan yhtyeen kokoonpanoon kuului tuolloin entinen Deep Purple -rumpali Ian Paice. Moore, basisti Neil Murray ja urkuri Don Airey olivat soittaneet progelegenda Colosseum II:ssa. Konsertissa kitaravirtuoosi sananmukaisesti nostettiin jalustalle – hydraulinen lavakoroke kohotti miehen sooloilemaan yläilmoihin.

Bluesia ja muuta juurimusaa

Vuosikymmenen taitteessa blues oli suosiossa Oulussa. Ensimmäinen merkkitapaus oli kun Sonny Terry & Brownie McGhee esiintyivät Pohjankartanossa 21.3.1980.

Onnistunut suurtapahtuma oli blueskitaran legendan Albert Kingin konsertti Pyrinnöllä lokakuussa 1980. Kingin karisma hohti yli hieman persoonattoman säestysyhtyeen. "Täysipainoista, tiivistyvää kitarabluesia", totesi sanomalehti Kalevassa Riku Mattila, itsekin bluesin soittaja.

Muita Oulussa 1980-luvun mittaan vierailleita bluesin ja juurimusiikin taitajia olivat Edgar Winter vuonna 1982, Sir Douglas Quintet vuonna 1984, Duke Robillard vuonna 1985, Roomful of Blues ja Louisiana Red vuonna 1986 sekä Ruotsin persoonallinen bluestyyppi Rolf Wikström vuonna 1987.

Vuosi 1983 oli ennätyksellisen aktiivinen rockvuosi kansainvälisten tähtien suhteen. Jäähallitapahtumien lisäksi kaupungissa vierailivat entiset "kuusrockarit" The Pirates ja Dr. Feelgood. Feelgoodin alkuajoista enää vain laulaja Lee Brilleaux oli mukana, mutta yhtyeen meininki arvioitiin yhä hyväksi. Lokakuussa 1983 Oulussa esiintyi englantilais-amerikkalainen post-punk-yhtye Lords of the New Church. Konserttia enemmän huomiota sai jälkijupakka, jossa laulaja Stiv Batorsilla tuli kränää ravintolan vahtimestarin kanssa. Batorsin väitettiin uhanneen ovimiestä teräaseella. Poliisitutkinnassa "teräase" paljastui koristeelliseksi tupakansytyttimeksi.

Keikalla edellä aikaansa

Bluesrock-kitaristi Stevie Ray Vaughan kävi Oulun urheilutalolla maaliskuussa 1984. Joillekin Teksasin mies oli vain David Bowien studiomuusikko, mitä kuvastaen eräässä lehtiarviossa keikka teilattiin: "Vaughanin tekniikkanäytös ja .... Hendrix-kloonaus" oli ... "jälkijäänne 60-luvun kitarajumalista". Kuitenkin toisen arvion mukaan Stevie Ray Vaughanin soitto oli intensiivisen sielukasta ja konsertti paras, mitä Oulussa oli koettu pitkään aikaan. Vaughan soitti vielä lisää Oulun Seurahuonen jatkojameissa. Äänenlaadultaan karu mutta historiallisesti autenttinen Bootleg-äänite löytyy Youtubesta. Vaughanin (1954–1990) ura eteni vauhdikkaasti; vuonna 1988 hän oli Kuusrockin pääesiintyjänä.

Myrskyisä keikka

Toinen saman kevään amerikkalainen rockvierailija meni jakeluun täysillä. Entisen New York Dolls -kitaristin Johnny Thundersin soittokykyjä kylläkin epäiltiin etukäteen, sillä miehen huumeongelmat olivat tiedossa. Thunders oli kuitenkin hyvässä vedossa Rattorissa ja keikka oli menestys. Huumeet kuitenkin koituivat kitaristin kohtaloksi vuonna 1991.

Thundersin energinen soitto sai yleisön täysin sekaisin, muisteli eräs paikalla ollut: Lavan edusta pakkautui täyteen väkeä. Heidän takanaan olleet nousivat seisomaan pöydille. Pöytiä kaatui, oluttuoppeja särkyi. Lopulta ihmiset tanssivat lasimurskan päällä.

Hollantilainen The Nits piipahti klubikeikalla Oulussa keväällä 1989. Paikkana oli loppuunmyyty Cafe Adam, johon yhtye loi harvinaisen intensiivisen tunnelman. Nitsin pienimuotoinen, mutta moderni soundi ja "eurooppalainen" tyyli poikkesivat kaikesta, mitä Adamin seinien sisällä oli koskaan kuultu. Bändin karsimaattista esitystä tuki poikkeuksellisen laadukas miksaus ja valojen käyttö. 

1980-luvun lopun ilmiöitä oli "glasnostrock". Rock tuli Suomen ja Neuvostoliiton "bilateraalisen kulttuurivaihdon" piiriin. Oulussa kävivät esiintymässä venäläiset yhtyeet Autograf, Dialog, Province ja Bravo. Kaksi viimeksi mainittua tulivat kaukaa idästä Siperiasta asti. Siperialainen rokkibändi tuntui tuolloin eksoottiselta, mitä se on toki edelleenkin.

Lähteet:
Kaleva 18.3.1964, 28.10.1980, 9.2.1982 ja 18.5.1983.
Oulu-lehti 20.10.1982, 1.11.1982, 8.11.1982, 7.4.1983, 18.4.1983, 20.11.1983, 15.12.1983, 2.4.1984, 9.4.1984, 3.5.1984, 23.2.1986, 13.3.1986, 12.10.1986 ja 28.1.1987.
Oulun ylioppilaslehti 7/1984, s. 27.
Guitar Player, 9/1983.