Yötaivas – gaalaillan tähtiloistoa

Yötaivas syntyi Sibelius-Akatemiassa opettajana toimivan pianisti Carlos Juriksen ehdotuksesta Olga Maslakin 50-vuotistaiteilijajuhlan gaalakonserttia varten. Tämä konsertti kuultiin Oulun konservatorion Tulindberg-viikolla vuonna 2002. Carlos Juris vaimonsa Hamsa Al-Wadi-Juriksen kanssa soitti kantaesityksessä Duo Amoureux'n kanssa.

Rakenteeltaan symmetrinen sävellys etsii motiivisesti pelkistetyn tekstuurinsa kautta kahdesta pianosta uusia sointivärejä. Yötaivas alkaa mietteliäästi ja fragmenttisesti. Se tiivistyy keskiosan välähdyksenomaisessa huipennuksessa bassoäänien raskaisiin sävelkimppuihin, joita vastaan ylärekisterin kimaltavat kuviot punoutuvat toisiinsa. Huipennuksen jälkeen musiikki siirtyy pala palalta takaisin alun tunnelmiin, joiden sointimaailma värittyy nyt eri valossa.

Valse intermezzo

Intiimissä Valse intermezzossa soi 25 vuotta aiemmin sävelletyn pianosonaatin hitaan osan neljä tahtia pitkä ydinmotiivi. Sävellys alkaa atmosfääriltään mystisenä, kasvaa kohti väliosan lyhyttä kulminaatiota ja häipyy lyyristen kuvioiden myötä pois. Teos valmistui vuonna 2001.

Grains in the Dark

Grains in the Dark syntyi pikaisella aikataululla Piteåssa lokakuussa 2001 pidetyille festivaaleille, joiden yhteydessä Duo Amoureux kantaesitti sen. Pyrin hakemaan uusia sointivärejä kahden pianon maailmasta. Sävellys perustuu tiiviisti yksinkertaisiin motiiveihin, joista nousee esiin erilaisia taitteita ennalta määrätyn improvisaation kaltaisesti. Teos hahmottuu kahteen yön jännittäviä tunnelmia heijastavaan jaksoon. Tästä on syntynyt teoksen lisänimi Nocturno e toccata ostinato.

Kaksi syystanssia

Sävelsin Kaksi syystanssia harmonikalle ja klavikordille Timo Kinnusen pyynnöstä elo-syyskuussa 2003. Kyseinen duokokoonpano on jo itsessään haastava soittimien hyvin erilaisen luonteen ja suuren äänenvoimakkuuseron vuoksi. Oikean soitintasapainon saamiseksi esityksessä käytetään partituurin ohjeen mukaisesti klavikordia sähköisesti vahvistettuna, jolloin siitä tulee oikeastaan uusi soitin uusine mahdollisuuksineen. Syystanssien nimet Menu et Musette sekä Sekuntipeliä (Second play) ovat sanaleikkejä, ja toivon, että kukin löytää niistä omia kuulo- ja mielikuviansa rikastuttavia merkityksiä. Ensimmäinen kappale on barokkitanssin moderni, tyylitelty ja hyväntuulinen versio. Toinen tanssi kuvastaa puolestaan levottomuudessaan nykyajan hektistä menoa, vaikka nimi viittaa myös intervallirakenteeseen.

Jousikvintetto numero 1

Yksinäisyyden ja kaipuun tunteet ovat päällimmäisinä ensimmäisessä jousikvintetossani, Visioni di notte. Teos valmistui vuonna 2005 ja on perusluonteeltaan intiimi vailla ulkoista loistoa tai soittimellista virtuositeettia. Kaikkia osia yhdistää sama tai samankaltainen temaattinen intervallirakenne, mikä pitää kokonaiskonstruktion lujasti koossa. Lisäksi 1., 3. ja 5. osa muistuttavat toisiaan kuin saman puun lehdet. Näissä kolmessa lyhyessä kappaleessa on täsmälleen sama tempo ja melodian perusilme on jokaisessa haikean nostalginen.

Olen antanut jokaiselle kvinteton osalle nimen. Ensimmäinen osa, Momento solitaria on kontrabassosoolo, joka rujosointisena ja askeettisena antaa lähtötunnelman kvintetolle. Suoraan tästä alkaa toinen osa, jolle olen antanut otsikon Notturna Bercelona. Tässä musiikissa voi aistia etelän kuuman yön – kulkija on kenties yksin vain omien ajatustensa kanssa, jotka jokin hajottaa musiikin rytmisesti tihenevänä tekstuurina. Osan loppu päättyy rauhalliseen tunnelmaan hitaan tanssiaiheen parissa.

Kolmas osa on Meditaatio, jossa ykkös- ja kakkosviulujen soittamaa melodiaa täydentää pehmeä sointumatto. Osan lopussa välähtää tuokioksi habanera-tanssin rytmi. Neljäs osa jatkuu suoraan kolmannesta. Se on nimeltään Danza notturna, ja sen rytmiikka on valssin ja scherzon välimaastossa. Osan tematiikka on kiinteä, ja eräänlaisen esittelyjakson kaikki kolme melodiaa ovat yhden aiheen variantteja. Väliosassa nousu huipentuu harvennettuun rytmiin, josta palataan osan alun teemojen toistoon. Näiden keskinäinen järjestys on kuitenkin tällä kertaa hiukan toinen.

Viides osa, Momento nostalgico, on lyhyt koti-ikäväinen kaanon, josta jatketaan suoraan kuudenteen osaan, Notturna Helsinki. Ehkä joku maailman syrjimä henkilö liikkuu hiljaa pääkaupungin yössä, jossa hän kohtaa epätoivon ja ahdistuksen tunteita. Teos päättyy rauhoittavaan ja pelkistettyyn kaanoniin.

Vaikka kuvailen musiikkia kvintetossani osittain ulkomusiikillisin sanoin, ei teos ole missään nimessä ohjelmamusiikkia. Pyrin tällä esittelyllä pelkästään yhdestä perspektiivistä käsin kuvailemaan teoksen tunnelmia, jotta kuulija voisi näiden kautta kehittää musiikkiin oman tarinansa. Lisäksi teoksen lähtökohtana ovat olleet pysähtyneet yksinäiset hetket, joista olen löytänyt paljon erilaisia tunnelmia ja ajatuksia säveltämiseeni.

Jousikvartetto numero 2

Sävelsin jousikvarteton numero 2 toista Uuden musiikin lokakuu -tapahtumaa varten elokuun 2006 aikana. Sävellys toteutti ainakin kaksi unelmaani: Ensimmäinen oli se, että olen aina halunnut säveltää tangon, toinen se, että jousikvartetti on sävelkielelleni ominainen kokoonpano, ja haluan säveltää sille mahdollisimman usein uuden teoksen.

Jousikvartetto alkaa kirpeillä dissonansseilla ja etenee näistä preludi-tyyppiseen ylempien jousten kuviointiin, jota vastaan matalammat jouset soittavat hieman fragmentaalisia teemoja. Koko ensimmäinen osa rakentuu ikään kuin katseista haarautuvan polun eri suuntiin. Näistä päädytään huipennuksen jälkeen haikeaan lauluun, ja lopuksi palataan takaisin aloituspisteeseen musiikillisella kartalla.

Toinen osa on tango, jonka ensimmäinen taite hengittää haikeassa, keveillä dissonansseilla väritetyssä "murretussa" mollissa. Väliosa laulaa putipuhtaassa duurisävellajissa: Jakso on ensimmäisen osan dissonanssien ja tangon alun kanssa voimakkaasti kontrastoiva, pitkälinjainen ja häpeilemättömän melodinen. Väliosan jälkeen alkutaite palaa hetkellisesti osan alkuakin kirpeämmässä muodossa. Codassa on muunnettu ensimmäisen teeman vastaääni väliosan laulua muistuttavaksi.

Kolmannen osan otsikko viittaa ensimmäisen osan nimen tavoin barokkiaikana käytettyyn sävellystapaan. Passacagliassa sello – osittain alttoviulun kaksintamana – soittaa vääjäämättä samaa aihetta likipitäen koko osan ajan. Aihe hellittää vain hetkeksi ennen osan loppua. Tätä vääjäämättömyyttä vastaan ykkös- ja kakkosviulut kutovat omia itsepintaisia ostinato-kuvioitaan, joilla rakennetaan nousua kultaisen leikkauksen kohdalle. Passacaglia perustuu 10-säveliselle aiheelle – tai jos halutaan sanoa: riville – josta löytyviä aihelmia on käytetty tiiviisti koko osan ajan.

Neljäs osa, teoksen finaali, palauttaa musiikin tanssikarakteriin tarantellamaisen rytmiikan ja säerakenteen, joita häiritsevät pienet rytmiset, dynaamiset ja tonaaliset poikkeamat. Osan puolivälin jälkeen palataan ohimennen tangon toiseen teemaan, joka esiintyy tässä yhteydessä sähäkässä ja hiukan ilkikurisessa muodossa.