Kitarayhtyeharrastusta aloiteltiin vuoden 1962 jälkeen eri puolilla Oulun seutua. Tuiran yhteiskoulun pojat olivat perustaneet Spiders-yhtyeen. Kyseessä on eri yhtye kuin 70-luvulla aloittanut Spiders. Samanlaista liikehdintää oli muuallakin. Esimerkiksi yhteislyseossa kasattiin yhtyeitä, joilla oli nimiä tyyliin Los Pepitos ja The Meteors. Nuorisoyhtyeitä oli toki ollut ennenkin, mutta ne soittivat tavallisesti joko swing-pohjaista jazzia tai kevyttä tanssimusiikkia. Uusi rautalankatyyli vetosi entistä laajempaan joukkoon.

Norjalainen Snapshots-yhtye teki maaliskuussa 1963 kiertueen, jolla se esiintyi muun muassa Oulussa, Haukiputaalla ja Kemissä. Snapshots oli luultavasti ensimmäinen oikea rautalankayhtye, joka seudulla oli nähty. Idols-yhtyeen teini-ikäinen kitaristi Seppo Niemi näki Snapshotsin keikan kotikaupungissaan Kemissä ja tajusi tässä olevan uuden tyylin, josta kehittyy jotakin merkittävää. Syksyllä Niemi muutti Ouluun ja liittyi Spidersiin, jonka nimeksi muutettiin nyt Bachelors.

Rautalankatyyli oli helppo oppia vähäiselläkin soittokokemuksella. Yhtyeen työnjako oli selkeä – tarvittiin soolokitara, komppikitara, bassokitara ja rummut. Rautalankasoundille oleellista olivat twist-rytmi sekä soolokitaristilla vibratokammen ja kaikulaitteen käyttö.

"Johny Hillin" & The Snapshotsin keikka Järjestötalolla jäi vain kokeiluksi. Yleensä Järkällä suosittiin perinteistä tanssimusiikkia. Sen sijaan Oulun Pyrinnön tanssinjärjestäjät näkivät mitä on tulossa. Baaritansseissa esiintyi uusi suosikkiryhmä, nuorisoyhtye Bachelors.

Joulukuussa 1963 uusi ilmiö noteerattiin Oulu-lehdessä: "Kaupunkimme on saanut 'oman kitaraorkesterinsa'. Yhtye on Bachelors. Se soittaa tietenkin twistiä... Vaikka sen esiintyminen on vielä kehittymätöntä, se menee täydestä tanssiyleisölle." Bachelors esiintyi useasti Pyrinnöllä ja yhtye teki keikkoja myös lähikuntien tanssilavoilla. Tanssienjärjestäjät saattoivat lisätä ilmoituksiin kitaristi Seppo Niemen solistiksi, koska sellainen oli tapa.

Eksoottiset englanninkieliset esiintyjänimet tuottivat alkuvuosina vaikeuksia tanssien järjestäjille. Kokkolalaisen Andy and the Gamblersin nimi oli tanssi-ilmoituksissa joskus muotoa The Cambless laulusolistinaan "Anty", tai parhaimmillaan Phe Camdlers.

Alkuvuodesta 1964 Kalevan huvi-ilmoituksissa oli useasti kahden uuden kitarayhtyeen nimi: The Coyotes ja Flintstones. The Coytes soitti Oulunsuun pirtillä 19. tammikuuta. Pirtin lavalle otettiin tuossa vaiheessa rohkeasti uusia "räminäyhtyeitä". Ensikasteensa saivat saman kevään aikana ainakin Meteors ja Bottles. Sähkökitarat kajahtivat kevään 1964 aikana Oulussa myös Tetralla ja Tarmolassa. Kuusisaari ei vielä lähtenyt villitykseen mukaan. Ainoa mainostettu kitarayhtye oli The Coyotes heinäkuun alussa.

Haukiputaalainen Flintstones keikkaili ahkerasti kotikuntansa lähituntumassa. Ensimmäinen keikkansa yhtye soitti elokuussa 1963. Alkuvuosi 1964 oli Flintstonesille vilkasta – pelkästään sanomalehti Kalevan ilmoituksista laskien yhtye soitti syksyn alkuun mennessä runsaat parikymmentä tanssikeikkaa. Saman lähteen mukaan The Coyotes esiintyi tansseissa 13 kertaa kahden ja puolen kuukauden sisällä.

Yhtyeen työllistymiseen vaikutti merkittävästi kunnon keikkamyyjä. The Coyotesia buukkasi lavoille "Tappi" Taivalvaara. Hän myös kuljetti tuolloin vielä alaikäisiä soittajia diesel-Mersullaan keikoille pitkin maakuntaa. Auton kattoteline oli täynnä soittimia ja pari kitaraa mahtui vielä hattuhyllylle.

Joka kylällä oli tuohon aikaan oma tanssilavansa. Kitarayhtyeet esiintyivät Oulun lähiseudun lavoilla – Kellon nuorisoseuralla ja Alakoskella, Iin Tannilassa, Kiimingin Alakylän Toivolassa, Ylikiimingissä Nuijamiesten lavalla ja Nuoritassa, Oijärvellä Sampolassa sekä Pudasjärvellä Siuruan työväentalolla ja Haukiputaalla Pateniemen työväentalolla. Tuolloin Pateniemi oli vielä osa Haukipudasta. Oulun pohjoispuolen lavat löysivät nopeasti rautalankamusiikin kun eteläpuolella uskottiin enemmän tangoon ja "konkariesiintyjiin".

Keväällä 1964 Oulu-lehden kirjoittaja Putte L. näki rautalankamusiikin jo hiipuvan ja sen tilalle tulevan jotakin muuta, ehkä jazzin. "Muotivillitys ei voi kestää vaan se vaihtuu myyntiseikkojen määräyksestä uuteen". Ainoa hyvä asia rautalangassa oli kirjoittajan mukaan synkopoitujen rytmien tuonti suomalaisille tanssilavoille. Tähän asti tansseissa oli vain "kävelty tasatahtiin musiikin tahdissa – tuhansia turhia kilometrejä".

Vuoden 1964 listahitit näyttivätkin uutta suuntaa, mutta se ei suinkaan ollut jazz. Rock and rollin toinen aalto ulottui nyt Suomeenkin. Singlelistalle ilmestyi brittiyhtyeiden uutuuksia ja versioita 1950-luvun rockeista: Johnny Kiddin Shakin' All Over, Swinging Blue Jeansin Hippy Hippy Shake ja The Renegadesin Cadillac. Kaksi jälkimmäistä yhtyettä kiertelivät tuoreeltaan Suomessa ja kävivät näyttämässä soittamisen mallia Oulussakin. The Beatlesin ohella oululaisnuoriso kiinnostui myös muista Britannian listoilla menestyneistä yhtyeistä – The Rolling Stonesista, The Animalsista ja The Kinksistä.

Oululaisten rock- ja jazzmuusikkojen ainutlaatuisen tervehdyssanan "tyy" synty voidaan paikallistaa näihin aikoihin. Tyy keksittiin Seppo Niemen mukaan saunareissulla kesällä 1964. Bachelorsin kitaristi Niemi ehdotti löylykavereille, että oululaissoittajilla pitäisi olla oma tervehdyssana – vähän kuin vastineena helsinkiläisten "moille". Seurueeseen kuulunut Vinkki Hiltula keksi sanan ja muut hyväksyivät sen. Niinpä muusikot tervehtivät tämän jälkeen toisiaan tyyliin "Tyy, mitä köpö!"