Swing oli aikansa nuoriso­musiikkia

Suurinta suosiota jatsahtava tanssimusiikki, eritoten swing nautti niin sanotun teiniyleisön eli oppikoululaisten keskuudessa, joille tuo musiikki oli sen ajan heviä. Ja tietysti myös tanssipaikkojen luonne ja musiikkitarjonta oli erilaista. Pyrinnön Kerholla, "Pyrskällä", Eikka Launosen Jam Session tai Merry Boysin koululaisille tarjoama swing otettiin hyvin vastaan, mutta samantyyppisen musiikin esittäminen WPK:lla eli Letkun Vintillä olisi ollut bändille itsemurhayritys.

Toinen koululaisnuorison ja opiskelijoiden suosima paikka oli vuonna 1949 perustettu Teatteritalo eli "Tetra", josta aikanaan tuli hyvin suosittu jazzbändien foorumi. Ensimmäiseksi orkesteriksi 50-luvun alkupuolella kiinnitettiin mainio jazzia vaaliva Sinitähdet, jossa soittivat alttosaksofonisti Martti Sumen, tenorisaksofonisti Matias Harri, trumpetisti Aaretti Klemetti, pianisti Armas Karvinen ja rumpali Kalevi Jaara.

Valokuva: Jam Boys virittelee soittimiaan.
Jam Boys virittelemässä soittimiaan vuonna 1963. Kuva: Erkki Lehtolan arkistot.

Jazz henkipattona tanssilavoilla

Edellä mainittujen tanssipaikkojen lisäksi 40-luvulla oli olemassa muun muassa Kansantalo, joka sijaitsi nykyisen Pohjankartanon liepeillä, Oulunsuun Pirtti ja Kiviharjun lava, joissa soittivat Meteor ja Fellows -nimiset bändit sekä Toivoniemen lava, Koskelankylän Valo, Toppilan Seurantalo, Tarmola, Kiviniemen Kirjastoseura, Hintan Aura, Lammassaaren lava, Järkkä ja mitä kaikkia niitä olikaan. Nämä paikat sijaitsivat kuitenkin Oulussa tai ihan liepeillä.

Alusta lähtien oli kuitenkin selvää, että tämä uusi kummallinen musiikkityyli saavutti suosiota lähinnä opiskelevan nuorison keskuudessa ja kaupungin tanssipaikoissa. Eikä tietenkään kaikissa niissäkään. Maaseudun tanssipaikkojen suosikkimusiikkia olivat tangot ja valssit, jenkat ja polkat. 

Muistan vielä hyvin omakohtaisesti, että jos esimerkiksi Iin työväentalolla yritti soittaa tangoa, johon kuului niin sanottu beguine-osa, kansa lakosi seinille kesken tanssin. Tai jos Kemijärven Järjestötalolla ei 60-luvulla soittanut vähintään neljään kertaan "Aavan meren tuolla puolen" -tangoa, orkesteri sai turpiinsa eivätkä järjestäjät tarjonneet paukkuakaan...