Viimeistään 70-luvulla Oulu oli saavuttanut varsin vankan maineen merkittävänä jazz-paikkakuntana ja niinpä täällä kävi konsertoimassa muun muassa maailman ehkä tunnetuin jazzorkesteri eli Duke Ellington Big Band. Tosin legenda itse eli Duke oli jo edesmennyt, joten orkesteria johti hänen poikansa Mercer Ellington.

Voidaan sanoa, että konsertti oli taiteellinen menestys, mutta muilta puitteiltaan lähes täydellinen fiasko. Ensinnäkin konsertti pidettiin Ynnin salissa, joka on akustisesti katastrofi. Eipähän siellä ollut edes esiintymislavaakaan, ennen kuin eräs taksimies ja neljä palokunnan poikaa sen viime hetkellä kyhäsivät. Lisäksi yleisöä oli paikalla vaivaiset 200 henkilöä. Ja puhumattakaan siitä, että kaupunki olisi jotenkin virallisesti noteerannut maailman kuuluisimman orkesterin vierailun.

Vielä vuoteen 1972 saakka oli Ylioppilaskunnan Rauhala oululaisen jazzmusiikin Mekka ja varsinkin aktiivisen jamitoimintansa ansiosta. Koska jamitoiminta tuotti hyvin Ylioppilaskunnalle, ryhtyi isäntä ahneeksi ja pienensi soittajien vaatimattomia palkkioita ja kalja-annoksia entisestäänkin. Toiminta siirrettiin kokonaan pois Rauhalasta kyseisen vuoden aikana. 

Uusi jamipaikka Rattori-lupi

Uudeksi jammailupaikaksi valittiin Tekniikan Ylioppilaat ry:n Torikadulla sijainnut Rattori-lupi. Valinta oli onnistunut, sillä jamitoiminta Rattorissa jatkui vilkkaana. Siihen aikaan lähes kaikki vähänkin maineikkaat bändit halusivat päästä Rattoriin soittamaan kaljapalkalla. Niin kova oli paikan maine.

Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa 7-miehisen Pepe ja Paradise -yhtyeen, johon kuului maamme eturivin muusikoita Markku Johanssonista Kalle Fältiin. Rattori-lupissa perustettiin uusi jazzyhdistys Jazz 20 ry. Myös sen puheenjohtajana hääräili edelleen Lasse Lietsalmi.