Opintoja Oulussa

Juha Ojala on käynyt Pakkalan ala-asteen musiikkiluokkia, Pohjankartanon musiikkiyläastetta ja Madetojan musiikkilukion. Hän muistelee lämmöllä muutamia Pakkalan ala-asteen musiikinopettajan Anna-Liisa Niemelän hulvattomia juttuja. Ehdottomaksi huippujutuksi hän mainitsee eräät Markku Jounelan perustavanlaatuisella tavalla vaikuttavat musiikkitunnit yläasteen ajoilta.

Ojala aloitti kuitenkin lukion jälkeen ensin fysiikan opinnot Oulun yliopistossa. Noina vuosina hän muistaa soittaneensa koskettimia Rockyhtye Ranne -nimisessä rhythm and blues- ja progebändissä ja haikailleensa musiikinopintoihin. Hän myös ystävystyi Vesa Valkaman kanssa jazzia ja Olivier Messiaenin Turangalila -sinfoniaa diggaillen.

Ojala lopulta vaihtoi Oulun konservatorioon ja valmistui sieltä musiikkikoulun opettajaksi vuonna 1985.

Intohimo moderniin

Suorittaessaan musiikin kandidaatin opintoja pianonsoiton parissa Sibelius-Akatemiassa vuosina 1985–1989 modernismi alkoi musiikin tyylilajien joukosta kiehtoa Ojalaa syvimmin. Ojalan opettajana Sibelius-Akatemiassa toimi Matti Raekallio, joka tunnetaan loistavana 1900-luvun musiikin, muun muassa Prokofjevin ja Skrjabinin musiikin tulkitsijana. Aika pian Ojala myös aktivoi kiinnostuksensa ja valitsi säveltämisen sivuaineekseen saaden opettajakseen Olli Kortekankaan, joka tunnetaan myös Oulun kaupunginorkesterin kotisäveltäjänä.

Kiinnostus 1900-luvun musiikkiin kasvoi pikkuhiljaa intohimoksi. Suorittaessaan pianonsoiton loppututkintoa Johns Hopkins -yliopiston Peabody-instituutissa Ojala tuotti laitoksella hieman päänvaivaa, sillä hän tulkitsi tutkinnon ohjeen "valitse teoksia neljältä eri tyylikaudelta" siten, että valitsi teoksia neljältä eri 1900-luvun tyylikaudelta. Ohjelmassa olivat Debussyn sarja Estampes, Schönbergin Klavierstücke, opus 19, Yehudi Wynerin Three Short Fantasies, Karl Stockhausenin Klavierstück IX sekä Prokofjevin seitsemäs pianosonaatti. Tutkinnon kamarimusiikkiresitaalissa hän esitti Stockhausenin teoksen Kontakte pianolle ja lyömäsoittimille.

Syvemmälle säveltämiseen

Juha Ojalan pianonsoiton opettajat Johns Hopkins -yliopiston Peabody-instituutissa olivat William Doppmann ja Robert Weirich, jotka molemmat myös säveltävät. Tärkeimmäksi vaikuttajaksi Amerikan-vuosilta Ojala nimeää kuitenkin sävellyksen opettajansa Jean Eichelbergerin, joka tunnetaan amerikkalaisen nauhamusiikin uranuurtajana. Eichelbergerin opetus ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään nauhamusiikkiin, vaan hänen opiskelijoillaan oli tyylipaletin suhteen laaja vapaus. Sävellysopintoihin kuuluivat myös kaikki "perinteiset" oppiaineet, kuten orkestrointi.

Jo aiemminkin Ojala oli ollut kiinnostunut musiikin teknologiasta mutta Peabody-instituutti tarjosi alan opintoihin kokonaan oman elektronisen musiikin koulutusohjelman, johon Ojala myös sukelsi. Laitos on sen verran suuri, että pelkästään elektronisen musiikin koulutusohjelmaan valitaan joka vuosi puolisen tusinaa opiskelijaa. Ohjelmassa on peräti kolme eri suuntautumisvaihtoehtoa – sävellys-, esittämis- ja tutkimuspainotteinen. Kaikille yhteisiä aineita olivat muun muassa akustiikka, elektronisen musiikin historia ja estetiikka, synteesin teoria sekä studiotekniikka, lähinnä C-kielellä tapahtuva ohjelmointi ja MAX-synteesi.