Kai Latvalehto: laulu, kitara
Jukka Takalo: laulu, basso
Harri Nyman: rummut
Vesa Kupila: rummut
Mikko Rautalin: basso

Aknestikin juuret ovat Kai Latvalehdon ja Jukka Takalon duossa, joka aloitti harjoitukset Haukiputaan lukion fysiikan varastossa vuonna 1984. Nimeksi otettiin sopivan punk Aknestik. Duo teki omia kappaleita ja äänitti niitä. Ehti kulua pari vuotta ennen kuin mukaan otettiin taitavaksi tiedetty kitaristi Harri Nyman. Mies pantiin kuitenkin rumpaliksi, jotta hänen parempi soittotaitonsa ei "häiritsisi kokonaisuutta". Aknestkikin ensimmäinen keikka oli loppuvuodesta 1986 Haukiputaan Jatulintalon nuorisotilaisuudessa. Yleisössä oli paljon kavereita ja suosio oli hyvä. Vuonna 1987 keikkoja oli jo melko runsaasti. Aknestik-nimi alkoi kuulostaa liian "teinipunkilta", joten sen jatkoksi lisättiin epiteetti "Nuo merten kiharapäät".

Syksyllä 1987 bändi teki ensimmäisen studiodemonsa Hagawaga-studiossa. Nyman kyllästyi touhuun – kitaristina hänellä oli kiinnostavampia bändivirityksiä. Yhden keikan yhtye soitti peräti kokonpanossa Takalo, Latvalehto & rytmikone ennen kuin uudeksi rumpaliksi löytyi Mikko Rautalin. Erään ensimmäisistä uuden kokoonpanon keikoista Aknestik soitti Kumikameli-yhtyeen kanssa Joensuun urheilutalolla. Syksyllä 1988 oli yhteiskeikka The Undertakersin kansa, josta tuli keikkakaveri lähivuosiksi ja toinen "oululaisen poprockin" edustaja "melubändien" rinnalle. Yhtyeen kotipaikka vaihtui opiskelujen myötä Ouluun. Laulusolistin rooli vaihtui Latvalehdolta Takalolle. Yhtyesoundia jämäköitti kitaristi Vesa Kupilan tulo bändiin.

1989 bändi julkaisi Somaa / Mato -debyyttisinglen omalla Lota Lota Records -levymerkillään. Sitä seurasi seuraavana vuonna mini-lp Suomenpystykorvan kadonnut onni. Rockradio soitti levyä ja levy sai asialliset arvostelut tyyliin "mukavaa naivistista poppia". Keikka-arvostelussa kehuttiin yhtyeen tyyliä ja sävellysideoita. Miinuspuolelle luettiin ponneton laulu ja hieman laahaava komppi. Bändin yleisönsuosio Oulun seudun ulkopuolella oli vähäistä, joten 1990 syntyi päätös kuopata Aknestik. Jäähyväissingle Poplaulu oli jo tulossa omakustanteena, kun Poko Rekords ilmoitti haluavansa tehdä levytyssopimuksen Aknestikin kanssa.

Ensimmäinen Poko-julkaisu Ojat on rajat -levy ilmestyi 1991. Aknestik opittiin tuntemaan omaperäisenä poprock-yhtyeenä, joka lauloi arkipäivän pikkuasioista kiinnostavalla tavalla. Basisti Maako Härösen liityttyä mukaan Jukka Takalo keskittyi laulusolistin tehtäviin. Vuoteen 2001 mennessä Aknestik oli julkaissut seitsemän studioalbumia sekä kaksi kokoelmalevyä. Ensimmäinen yhtyeen musiikkivideokokoelma Musiikkia, videoita ja musiikkivideoita ilmestyi 1997. Vuonna 1998 yhtyeen tuotannosta nousi hitiksi laulu Popmusiikkia. Vuonna 2002 julkaistiin kokoelma-dvd Aikakirjat. Yhtyeen aktiivinen toiminta päättyi samana vuonna.

Jukka Takalo ryhtyi soolouralle vuonna 2003. Hänellä on ollut jo pitkään toinen ura ohjaajana, jonka tuotantoa on nähty muun muassa Oulun musiikkivideofestivaaleilla vuodesta 1994 alkaen. Takalo on ohjannut ja käsikirjoittanut musiikkivideoita paitsi Aknestikille myös liudalle muita bändejä. Yhteistyökumppaneita ovat olleet muun muassa YUP, Garbo ja Jolly Jumpers. Vuonna 2018 Takalo julkaisi romaanin Kuoleman nimi on Saab 96. 

Lähteet:
Aknestik-kotisivu, http://aknestik.poko.fi/. Linkki ei ole enää toiminnassa.
Jukka Takalon kotisivu
Veteläinen, Auvo. Oulun Sanomat, 17.5.1989.
Väänänen, Jukka. Oulun Sanomat, 21.3.1990.
Kiuru, Arto: Jukka Takalo matkaa soolollaan maineeseen. Kaleva 17.8.2005.