Ahvenjärven sävellysten ohjelmallinen lähtökohta

Sanna Ahvenjärven teoksissa, kuten jousikvartetossa, ohjelmallisuus vahvistaa selkeiden tunteiden tavoitetta. Hän kertoo hyvin suoraan säveltävänsä usein henkilökohtaisia elämänkäänteitään pohtiakseen ja tutkiakseen omia tuntojaan. Nuoruuden vuosiin sattuneet vahvat elämänkokemukset, kuten äidin kuolema, seuraavat häntä usein ajatuksissa sävellystyön aikana. Tällainen ohjelmallisuus ei kuitenkaan ole Ahvenjärvelle orjallista, vaan toimii mahdollisesti lähtökohtana sävellysprosessin alkuvaiheessa.

"Säveltäminen on minulle yksi keino prosessoida ja purkaa omia tuntemuksiani elämäni varrelta. Minulle musiikissa hyvin tärkeää ovat tunteet ja tunnelmat sekä niiden välittyminen kuulijalle. Tämä ei sulje pois särmikkäiden, dissonoivien harmonioiden eikä kompleksin, svengaavan ja nykivän rytmiikan vaatimusta, joihin myös pyrin säveltäessäni. Musiikissa pitää olla yllätyksellisyyttä, vaihtelua ja vivahteikkuutta kaikilla sen osa-alueilla", Sanna Ahvenjärvi sanoo.

Ahvenjärven teoksia

Störungen sinfoniaorkesterille valmistui vuosina 2003–2005. Teos muodostuu kahdesta karaktääriltään erilaisesta jaksosta. Ensimmäinen jakso on nopea rytminen jakso kirpeine dissonansseineen ja paikoitellen brutaaleine sointiväreineen, jotka esiintyvät taukojen aikana häiriten tunnelmaa. Toinen jakso on rauhallinen. Se muodostuu kolmesta pääelementistä – jousisoitinten ylöspäin kipuavasta urkupisteenomaisesta huiluäänimatosta, jota on väritetty muun muassa tremoloin ja glissandoin, puhaltimien ja lyömäsoittajien soittamasta hitaasta ylhäältä alaspäin valuvasta legatomelodiasta sekä kahden yllämainitun elementin rauhaa rikkovista sointivärihäiriöistä.

Mozarteum Orchester Salzburg kantaesitti Störungenin Salzburgissa vuonna 2005. Oulu Sinfonia esitti sävellyksen Uuden musiikin lokakuu -festivaalilla Oulussa samana vuonna. Störungenin säveltämisen mahdollistivat Jenny ja Antti Wihurin säätiön ja Rhein-Neckar-Kreis E.V. -yhdistyksen myöntämät apurahat.

Ahvenjärvi sävelsi 1. jousikvarteton vuosina 1998–2000. Bodö Sinfonietan jousikvartetti kantaesitti sen Oulussa marraskuussa 2002 Pohjoiskalotin säveltäjätapaamisessa. "Jousikvartetto numero 1 on omistettu äidilleni, Leena Ahvenjärvelle, joka nukkui pois vuonna 1989 pitkäaikaisen, vaikean sairauden seurauksena. Sävellyksen idea on ohjelmallinen, jossa ohjelmana on äidin sairastamisen aika ja hänen taistelunsa kuolemaa vastaan."

Vuosina 2002–2003 valmistuneessa sävellyksessään No Piece by Violance sooloalttoviululle Sanna Ahvenjärvi esittelee eräitä piirteitä, joiden hän uskoo jatkossakin esiintyvän tuotannossaan. Koska Ahvenjärvi itse soittaa alttoviulua, eräät soittimen toistaiseksi vähemmän käytetyt mahdollisuudet kiehtovat häntä. No Piece by Violance sisältää muun muassa pariääninä soitettuja vapaan kielen ja ei-vapaan kielen kvintti-, kvartti- sekä terssihuiluääniä. Tässä sävellyksessä hän toteaa myös löytäneensä atonaalisen fraasiajattelunsa ilmaisuun uudenlaista hengittävyyttä.

Teoksen nimessä esiintyvä sana "piece" tarkoittaa äännettynä sekä sanaa "piece" että sanaa "peace", ja merkitys voi olla joko "kappale" tai "rauha". Samoin sana "violance" muistuttaa äännettynä sekä sanaa "violence" että sanan "viola" johdannaista, ja merkitys voi olla joko "väkivalta" tai "alttoviulu". Tästä "enharmonisesta" asetelmasta sukeutuu teoksen nimeen kantaaottava kärki. Nimi viittaa Irakin sotaan.

Vuosina 1997–1998 valmistunut Tämänkin hämärän on sävellys sopraanolle ja kamariorkesterille. Tekstinä on Pablo Nerudan runo Pentti Saaritsan suomennoksena. Oulun kaupunginorkesteri, solistinaan Virve Karén, kantaesitti Tämänkin hämärän helmikuussa 1999.

Säveltäjä musiikkioppilaitoksessa -projektin aikana vuosina 2004–2005 Ahvenjärvi sävelsi Lapin musiikkiopiston oppilasorkesterille teoksen Revontulet. Sävellysprosessissa erittäin tärkeässä asemassa oli testata ja kokeilla työpajaopetuksena eri soittimilla, millaisia sointivärejä ja atonaalisia harmonioita opintojen alkuvaiheessa olevat soittajat pystyvät soittamaan. Kapellimestarina Revontulet-projektissa oli musiikkitieteiden maisteri ja viulunsoitonopettaja Kristiina Penttinen. Pedagoginen sävellystyö sai jatkoa vuosina 2009–2010, jolloin syntyi kolmen kappaleen sarja viulutriolle yhteistyössä Kristiina Penttisen ja hänen oppilaidensa kanssa.