J. A. Mäki: laulu
Jarno Mällinen: kitara
Jukka Kangas: kitara, basso
Jyrki Raatikainen: rummut

Radiopuhelimet perustettiin keväällä 1986 Kansanturvamusiikkikomission raunioille. Jarno Mällinen, Jukka Kangas ja Jyrki Raatikainen pestasivat laulajaksi EI!EI-yhtyeessä vaikuttaneen J. A. Mäen, jonka kiinnostusta oli kyselty jo Kansanturvamusiikkikomission aikana. Ensimmäinen keikka oli 26.7.1986 Liedossa Punk 86 -festivaaleilla. Musiikki oli vielä osittain Kansanturvamusiikkikomission aikaista. Loppusyksystä 1986 valmistui Hagawaga-studiolla äänitetty demo. Se sai kehuja Rumbassa. Yhtye alkoikin seurata Rumban arvioita tarkkaan.

Keväällä 1987 Radiopuhelimet kasvoi viisijäseniseksi, kun Jukka Kangas siirtyi kitaran varteen ja uudeksi basistiksi tuli Mika Hautamäki. Syksyllä Raatikainen, Antti Penttilä ja Kari Heikonen perustivat Bad Vugum -levy-yhtiön tarkoituksenaan lähinnä julkaista Radiopuhelinten musiikkia. Yhtye nauhoitti kahdeksan kappaletta, jotka julkaistiin kahtena ep:nä: Sinappia ja ketsuppia ilmestyi vielä samana vuonna ja Tyhjä on täysi, keväällä 1988. Menestys vei yhtyeen isomman Euros-yhtiön huomaan. Loppusyksyllä 1988 ilmestyi Rokkiräjähdys–lp. Kun keikkamyynti siirtyi Dex-Viihteelle, Radiopuhelimet alkoi saada keikkoja maamme suurimmille festareille, ja toiminta alkoi pikku hiljaa rullata.

Hautamäki jätti Radiopuhelimet opiskelujen takia vuonna 1989, ja Jukka Kangas palasi paukuttelemaan bassoa. Seuraava levy, K.O., nauhoitettiin nelimiehisenä Kankaan soittaessa levylle sekä bassoa että kitaraa. Levymerkki vaihtui Spiritiksi, joka oli tuolloin Sonet-yhtiön alamerkki. K.O.:n äänitysten jälkeen basistiksi tuli Eero Korhonen. Näihin aikoihin Radiopuhelimet soitti ensimmäinen ulkomaankeikkansa Leningradissa. K.O. keräsi kehuja ja poiki keikkatarjouksia. Yhtye alkoi saman tien työstää uutta albumia. Pian, pian julkaistiin alkuvuodesta 1991. Sen perään tuli kokoelmalevy 2 ½, joka sisälsi Sinappia ja ketsuppia ja Tyhjä on täysi -ep:t sekä viisi kappaletta Rokkiräjähdys-albumilta.

Vuonna 1992 Radiopuhelimet teki paluun cd:llä Jäämeri. Yhtye halusi parantaa otettaan edellisestä albumista. Levyn vastaanotto oli ristiriitainen. Joko se oli liian vaikea ja kokeileva tai – toisten mielestä – yhtyeen paras. Samana vuonna yhtye teki parinkymmenen keikan ulkomaankiertueen yhdessä CMX:n kanssa.

Viides albumi Maalla ilmestyi keväällä 1993. Ote oli muuttunut hieman rennommaksi. Albumi sijoittui hyvin rocklehtien yleisöäänestyksissä, mutta yhtye oli tyytymätön albumin soundeihin ja basso-osuuksiin. Seurauksena oli se, että Korhonen lähti bändistä. Murnau-yhtyeessä soittanut Antti Annunen soitti bändin Euroopan kiertueella, ja pian hänet pestattiin vakituiseksi jäseneksi.

Vuonna 1995 yhtye palasi Bad Vugum -yhtiölle. Maasäteilyä ilmestyi alkukesästä 1995. Levyä kehuttiin ja noususuhdanne jatkui. Samana vuonna ilmestyi myös Hygiene-kokoelma yhdysvaltalaisen Alternative Tentaclesin julkaisemana. Yhtye kävi keikkareissulla Islannissa.

Jukka Kangas erosi yhtyeestä alkuvuodesta 1996. Uudeksi kitaristiksi lupautui Electric Blue Peggy Sue and the Revolutionionsin laulaja-kitaristi Ray Katz, eli Kätsi. Katz pääsi heti tositoimiin, sillä huhtikuussa 1996 Radiopuhelimet lähti reilun kahden viikon ulkomaankiertueelle.

Syksy 1996 kului äänityssessioissa sekä Helsingissä Kostamus-sinfonian esityksissä. Kostamus-sinfonia oli Ylioppilasteatterin 70-vuotisjuhlanäytelmä, johon ohjaaja Esa Kirkkopelto oli pyytänyt Radiopuhelimia osallistumaan.

Huhtikuussa 1997 ilmestyi albumi Avaruus. Miehistönvaihdos oli muuttanut bändin soundia, eikä kaikki toiminut suunnitelmien mukaisesti. Levyä miksattiin pitkään, mutta haluttua soundia ei aivan saatu toteutettua. Albumi ei ollut napakymppi, mutta ei epäonnistuminenkaan.

Seuraava albumi Hiljaista! julkaistiin syyskuussa 1998. Musiikki hitaampaa ja kokeilevampaa, ja levy jakoi jälleen kuulijoidensa mielipiteet. Seuraava albumi Oulu on kaupungin nimi ilmestyi huhtikuussa 2000. Levy keräsi parhaat arvostelut sitten Maasäteilyä-albumin. Nyt Radiopuhelimet palasi takaisin kohti vanhaa tuttua suoraviivaisuutta.

Kostamus-sinfonian yhteydessä yhtye oli tutustunut teatteriohjaaja Juha Hurmeeseen. Hurme ehdotti yhtyeelle jonkinlaisen Radiopuhelimet-näytelmän tekemistä. Projekti käynnistyi keskusteluin ja haastatteluin, ja harjoitukset alkoivat 1999. Ensi-ilta oli vuonna 2000. Näytelmää esitettiin yhteensä 14 kertaa eri puolilla Suomea.

Tänään-albumi julkaistiin 2002. Jälleen mielipiteet jakautuivat. Toiset pitivät sitä huomattavana parannuksena edellisestä albumista, joillekin taas albumi ilmensi yhtyeen heikoimpia puolia.

Radiopuhelimet palasi teatteriin rockooppera Tommin kanssa 2005. Sitä esitettiin viisi kertaa Oulun kaupunginteatterissa. Idea näytelmään oli muhinut muutaman edeltävän vuoden. Uusi albumi Viisi tähteä julkaistiin vuonna 2007. Albumi keräsi kauttaaltaan nimensä mukaisesti viittä tähteä.

Vuonna 2010 oli vuorossa albumi Radiopuhelimet rakastaa sinua. Soundin arviossa tämäkin albumi sai viisi tähteä. Bändin todettiin ikääntyessään vain tiukkenevan ennestään. Albumilla yhdistyivät vanha HC-pohja, säälimätön funk-rytmi ja entistä raskaammat soundit. Omalla asteikollaan levy on silti melodinen.

2010-luvulla Radiopuhelimet välillä ripustanut sähkökitarat naulaan ja esiintynyt unplugged-muodossa tinkimättä kuitenkaan esityksen intensiteetistä. Unplugged-esiintymisformaatti kuuluu myös yhtyeen albumilla Ei kenenkään maa, joka ilmestyi vuonna 2013. 

Yhtye levyttää uutta materiaalia kohtuullisen säännöllisesti edelleenkin.

Lähteet:
Hurme, Juha & Mäki, J. A. (toim.): Radiopuhelimet. Helsinki: Like, 2011.
Radiopuhelimien kotisivu