Toimii kuin hyvin rasvattu kone

Kymmenennen Kuusrockin järjestelyt toimivat rutiinilla ja aurinkoisen lämpimässä säässä tunnelmakin oli leppoisa. Kokonaisbudjetti oli puolen miljoonan markan lukemissa. Kuusisaaren palveluja oli kohennettu, ja esiintymislava oli entistä suurempi. Sunnuntain noin 9 000 kävijää oli festivaalin yhden päivän ennätys. Menestyksestä huolimatta organisaattori Markku Hänninen oli hieman tyytymätön tapahtuman urautumiseen. Uusiutuminen oli tarpeen sillä uudet kotimaiset rockfestivaalit tarjosivat telttateatteria ja muita erikoisjuttuja.

Kuusrockin pääesiintyjäksi oli yritetty saada taiderockyhtye Japan tai Michael Schenkerin heavy-yhtye. Nämä eivät kuitenkaan toteutuneet. Sen sijaan nyt saatiin Slade, joka oli ollut toivomuslistalla festivaalin alkuvuosina. Kotimaisista "Ikurin turbo", Popeda, oli vasta kehittymässä myöhempien aikojen rockinstituutioksi, mutta pohjoisen bändit Ramblers ja Zero Nine olivat kypsyneet taitaviksi festivaaliesiintyjiksi. Kari Peitsamo oli nyt kovin rock versioidessaan Creedence Clearwater Revivalia, ja Hectorin uusi vahva kausi oli aluillaan. Ruotsinkielinen blues soi vahvasti Rolf Wikströmin tulkitsemana.

Oululainen Ramblers oli uusinut kokonpanonsa ja osittain musiikillisen linjansakin. Bändi oli parhaassa vireessään ja se soitti Soundin arvion mukaan "epäsuomalaisen lujalla itsevarmuudella ja tyylitajulla". Hassisen Koneen esityksessä sen sijaan näkyi kesäkiertueen väsymys.

Brittiläisen uuden heavyn edustajana kuultiin lontoolaista More-yhtyettä, jonka kokoonpanossa soittivat laulaja Mick Strattonin lisäksi kitaristi Kenny Cox, basisti Brian Day ja rumpali John Burton. Yhtye oli tehnyt kaksi rankkasointista levyä maineikkaalle Atlantic-yhtiölle. Kuusrockissa yhtyeen "junnaava headbanging-jyräys" vetosi osaan yleisöstä. Epäluuloisemmat selittivät tämän vieraskoreudella: "Saivat suosiota vain, koska olivat ulkomaalaisia." Moren tarina olikin ohi jo samana vuonna, sillä levyt eivät myyneet odotetulla tavalla ja yhtye hajotettiin.

Slade vauhdissa

Glam-rockin menestynein ja rennoin yhtye Slade ei yllättäen ollutkaan vain menneisyyden haamu. Yhtye oli kokeillut 1970-luvun puolivälissä Yhdysvaltojen markkinoita ja kevyempää poptyyliä, mutta siitä aiheutui suosion lasku. Punkiin ja uuteen aalton Slade vastasi rankentamalla ja yksinkertaistamalla linjaansa. Varsinainen comeback tapahtui 1980 Readingin jättifestivaaleilla, mihin Slade pääsi Ozzy Osbournen peruttua esiintymisenä.

Sladen raskas linja toimi Oulussakin. Räväkkyys, mahtipontisuus, vauhti ja itseironia olivat yhtyeen valtteja. Noddy Holderin upea rock-ääni toimi yhä, ja Dave Hill osoitti olevansa pätevä heavy-kitaristi. Komea valo- ja savushow kruunasi kokonaisuuden. Yhtye nosti Kuusrock-yleisön bailaamaan kunnolla.

Esiintyjät

Lauantai 24.7. 
Popeda
Lama
Luther (Oulu)
Zero Nine (Kuusamo)
Ramblers (Oulu)
More (Englanti)
Slade (Englanti)
Bluesounds

Sunnuntai 25.7.
Tower (Oulu-Ii)
Mikko Saarela & Organ
Kari Peitsamo Revival
Hassisen Kone
Hector & Eurooppa
Liisa Tavi & Pekka Tegelman
Rolf Vikströms Hjärtslag (Ruotsi)
Broadcast

Kahden päivän pääsylippu 80 markkaa.

Lähteet:
Oulu-lehti 15.7.1982.
Ojala, Pertti. Soundi 8/1982.
Ojanen, Kari. Pohjolan Työ 27.7.1982
Perttunen, Jukka ja Keijo Väistö: Slade – hämmästyttävä rock'n'roll syndrooma. Tampere: Pop-lehti, 2004.
Seppälä, Jouko. Kaleva 26.7. ja 27.7.1982.