Varietee 1986–1991

Mika "Mitsu" Pesonen: laulu
Pekka Louhela: kitara
Antti "Mike" Mannermaa: rummut
Tero "Roope" Okkonen: basso

Valokuva: Varietee-yhtye.
Kuva: Pia Pesonen.

Varieteen juuret ovat vuonna 1985 perustetussa Bastards-yhtyeessä, jossa soittivat Mitsu Pesonen, Mike Mannermaa ja Roope Okkonen sekä kitaristi Mikko "Miki" Manninen. Bastards oli heille ensimmäinen bändi. Treenikämpällä Oulun Myllyojalla muotoutui yhtyeen musiikillinen tyyli, melankolinen suomirock ja pop. Bändi vaihtoi nimen paremmin tyyliin sopivaan, ja niinpä Varietee-yhtye sai alkunsa joskus loppuvuodesta 1986.

Miki Mannisen lähdettyä bändiin liittyi kitaristi Pekka Louhela, josta tuli bändin pääasiallinen säveltäjä. Sanoitukset teki Mitsu ja sovituksista vastasi koko bändi. Keikkailu alkoi toden teolla tässä vaiheessa. Bändi esiintyi Oulussa ja lähituntumassa, Iissä, Kiimingissä, Ylikiimingissä, Muhoksella ja Raahessa. Mieleenpainuvin oli keikka Iin työväentalolla 1987 – väkeä oli paljon ja bändiä "fanitettiin" tosissaan.

Varietee julkaisi 1988 omakustanteena singlen Hiljainen estradi / Nuoret sankarit, joka menestyi paikallisesti hyvin. Se oli ilmestyessään useita viikkoja Oulun myydyin single ja myös soitetuin Oulun alueen jukebokseissa.

Vuosina 1990–91 Varietee oli mukana Oulun kaupunginteatterin näytelmässä Keltariepu, jonka oli kirjoittanut Jussi Helminen ja jonka ohjasi Erik Pöysti. Esiintyminen näyttämöalan ammattilaisten kanssa täysille katsomoille oli muusikoille bändiuran parhaita kokemuksia. Lehtiarviossa huomattiin musiikin kantava voima näytelmässä. Kun harjoituksineen melkein kaksi vuotta vienyt teatterityö oli ohi, Varietee päätti pitää taukoa jonkin aikaa. Aikaa kuitenkin kului eikä harjoituksia enää pidetty. Bändiä ei hajotettu, toiminta vain loppui. Työelämä vei muusikot eri aloille: Radio Pookiin, ravintolanpitäjäksi Raaheen ja valokuvaajaksi Etelä-Suomeen.

Lähteet:
Pekka Louhelan ja Mika Pesosen sähköpostihaastattelu 3.2.2010.
Hakalahti, Niina: Viisas ja koskettava satu. [Teatteriarvostelu]. Kansan Tahto, 1.5.1990, s. 18.