Sakari Raappanan tyyli on toistaiseksi pysytellyt samoissa uomissa läpi tuotannon. Raappana sanoo karismaattisen opettajansa vaikuttaneen tyyliin monin tavoin. Silti hänen tyylivalintansa pohjautuu laajempaan harkintaan, muun muassa György Ligetin musiikista saatuihin impulsseihin.

Raappana ei käytä musiikissaan Vesa Valkaman pätkärytmitekniikkaa, mutta koettaa usein rikkoa pulssin tasaisuutta muilla keinoin ja päätyy usein lähes yhtä komplisoituihin ratkaisuihin. Raappana toteaa hyödylliseksi Valkaman tavan opettaa oppilailleen paitsi harmonian ylärakenteiden myös koko harmonisen paletin perusteellista tuntemusta. Raappana on edennyt lopulliseen vaiheeseen, jossa harmonia pohjautuu 12-sävelikköön, mutta vapaana rivitekniikan kahleista. Raappanan tyylille tärkeä kontrapunktin hallinta pohjautuu sekin Valkaman antamaan laaja-alaisuutta korostavaan koulutukseen.

Raappana on myös omaksunut käytännön ihanteita opettajaltaan. Hän ei odota tilauksia eikä etsi kovin aktiivisesti esityskoneistoja teoksilleen, vaan säveltää materiaalin, ideoiden ja mieltymystensä pakottamana. Hän myös karttaa sävellysohjelmien käyttöä ja laatii orkesterille säveltäessään suoraan partituuria.

Säveltäjien ja esittäjien suhteista Oulussa

Uusi, nuori muusikkosukupolvi on Raappanan mukaan asenteiltaan valmis kokemaan nykymusiikin kohonneen vaikeustason terveenä virtuoosisena haasteena. Tämän suuntauksen vaaliminen on Raappanan mukaan yhä tärkeämpää myös Oulussa, missä säveltämisenkin taso on nopeassa nousussa.