Kuusrock 1990

Tämän sivun sisältö:

  • Paikkamerkki
Valokuva: Yleisöä Kuusrockissa vuonna 1990.
Kuva: Juha Hintsala.

Festivaali levittäytyy kaupungille

Vuonna 1990 kokeiltiin uutta konseptia. Varsinaista festivaalia edelsi Semesta-viikko, johon kuului sisäkonsertteja ja ilmaistapahtumia Rotuaarilla Oulun keskustassa. Kuusrock oli Semesta-viikon huipennus. Klubitiloina olivat ydinkeskustan 500-paikkainen Cafe Adam ja sen alakerrassa sijaitseva pienempi luola Lillemor sekä ylioppilastalo Rauhala. Niissä esiintyivät muun muassa Pepe Ahlqvist, Raptori, Peer Günt, Noitalinna Huraa ja oululainen Spiders.

Valokuva: Alice Cooper keikalla Kuusrockissa vuonna 1989.
Alice Cooper veti näyttävän shown. Kuva: Juha Hintsala.

Megatähti Alice Cooper

Kuusrockin pääesiintyjäksi oli valittu teatraalisen hard rockin edelläkävijä Alice Cooper. Miehen ura oli ollut kuin vuoristorata – maailmantähteys vaihtui 1970-luvun lopulla unohdukseen. Vuoden 1989 suoraviivaisen moderni albumi Trash oli kuitenkin löytänyt kultasuonen uudestaan. Cooper oli jälleen ajankohtainen megatähti, mutta myös Kuusrockin historian kallein esiintyjä, jonka uskottiin nostavan kävijämäärän taas huippuvuosien tasolle.

Cooperin kiertueyhtye oli taitava ja tyylitajuinen. Maestro pyöritti vauhdikkaasti showtaan giljotiineineen ja muine kauhuefekteineen. Cooper onnistui vastaamaan sekä teini-ikäisen Music Television -sukupolven että yli kolmekymppisten fanien toiveisiin. Tunnelma tiivistyi lavan edustalla niin, että turvakaide oli luhistua.

Bluesrehtorin puhuteltavana

Sunnuntain päänimi oli englantilainen bluesveteraani John Mayall. Uuden Bluesbreakersin pitkä setti nosti tunnelman askel askeleelta herkistyneestä riehakkaaksi. Mayallin "blues-korkeakoulu" esitteli taas uuden mielenkiintoisen soolokitaristin, Coco Montoyan. Tälle suotiin runsaasti soolotilaa, ja miehen vahvat improvisoinnit innostivat koko yhtyeen kovaan menoon.

Valokuva: John Mayall ja Coco Montoya keikalla Kuusrockissa vuonna 1990.
Bluesrehtori Mayall ja maisteri Coco Montoya. Hetkinen, mistäs se a-molliblues lähtikään? Kuva: Timo Nykyri.

Kanadalainen Phantoms oli ota tai jätä -tuttavuus. Osaa viehätti yhtyeen vauhdikas perinnerock ja solisti Jerome Godboon hillitön huhkinta, mutta kaikkiin huumorivääntö ei purrut.

Kotimaiset yhtyeet olivat tuttuja ja luotettavan ammattitaitoisia. Neljän Ruusun vahvuuksia olivat itsevarmuus ja lennokas fiilis. Melrose paahtoi niin rankasti, että kelpasi heviväellekin. Kolmas nainen palveli entisen rajua Eppu Normaalia kaipaavaa yleisöä. Uudelleen koottu 1970-luvun progelegendan Tasavallan presidentin ajattoman harmoninen soitto sai yleisön sympatiat.

Katkera loppusaldo

Vuoden 1990 tapahtumien loppusaldo oli murheellisesti 300 000 mk tappiollinen. Järjestäjien mielestä Alice Cooperin kalleus ei ollut syy, sillä juuri hän toi yleisöä. Sen sijaan aikuiselle kuuntelijajoukolle profiloidun sunnuntain yleisömäärä jäi kehnoksi. Festivaalin järjestäjäorganisaatio Pohjolan festivaalit anoi Oulun kaupungilta avustusta tappioiden kattamiseen sekä tukea seuraavan vuoden festivaalille. Muuten Kuusrockin jatkuvuus olisi epävarma.

Esiintyjät

Lauantai 7.7. 
Neljä Ruusua
Kolmas Nainen
Melrose
Zero Nine
Eppu Normaali
Alice Cooper (USA)

Sunnuntai 8.7.
Mr. Dick (Oulu)
The Balls
The Phantoms (Kanada)
John Mayall's Bluesbreakers (Englanti)
Tasavallan Presidentti
Clifters

Kahden päivän pääsylippu 180 markkaa.

Lähteet:
Niemelä, Keijo. Soundi 8/1990.
Väänänen, Jukka. Rumba 14/1990.
Oulu-lehti 17.6.1990, 28.6.1990 ja 1.7.1990.
Oulun sanomat 26.9.1990.

Lisätietoa:
John Mayall: http://www.johnmayall.com/