1960-luvun lopulla Oulun yliopiston ylioppilaskunta politisoitui ja radikalisoitui, ja puoluepoliittiset listat ilmestyivät ensi kertaa sen vaaleihin. Ylioppilaskunta vaikutti myös kaupungin kulttuuri- ja yöelämässä.

Keskustan opiskelijaliitto KOL, Oulun opiskelevat oikeistonuoret OOON, ja myöhemmin OPO, Oulun Akateeminen Sosialistiseura OASS, Oulun opiskelevien sosialidemokraattien yhdistys OOSY, Oulun sosialistiset opiskelijat OSO, tulisen taistolainen Oulun marxilaiset opiskelijat OuMO...

Nämä lyhenteet tulivat 1970-luvulla perin tutuiksi ylioppilaskunnan touhuja ja ylioppilaslehteä seuraaville opiskelijoille. Paikoista yliopiston hallinnossa, ainejärjestöissä ja muissa elimissä taisteltiin 1970-luvulla verissä päin. Asiat jäivät usein toissijaisiksi, tärkeintä olivat asemat ja voimasuhteet.

Kulttuuria ja opiske­li­jaelämää

Ylioppilaskunta kantoi kortensa myös kaupungin kulttuuritarjontaan perustamalla muun muassa kamera- ja kirjallisuuskerhoja, ja vuonna 1963 piti ensi-iltansa Oulun ylioppilasteatteri. Nuoret radikaalit tilasivat esityksiä myös muualta, jotta kaupungin uinuvaksi koettuun kulttuuriin olisi saatu säpinää.

Ja mitäpä olisi opiskelijaelämä ilman opiskelijaravintoloita. Oulussa niitä olivat 1960- ja 1970-luvuilla teekkarien Rattori sekä Reidar ja Monttu Välkkylän ylioppilaskylässä, Pohjankaleva Domus Botnican asuntolassa sekä monet kasvonkohotukset kokenut Rauhalan ylioppilastalo. Suosittuja olivat myös kulttuuriravintolat Tervahovi, Haarikka ja Botnia-pub.

Ylioppi­laslehti

Oulun ylioppilaslehti alkoi ilmestyä tammikuussa 1961, ja vuosikymmenen mittaan yhteiskunnalliset ja poliittiset aiheet tulivat erityisen näkyviksi lehden aineistossa. Kirjoittajina oli kulttuurikritiikkiin pystyvää nuorta älymystöä, muun muassa Erno Paasilinna, Jukka Kajava, Peter von Bagh ja Kari Karemo.