Nykyarjen tarinoita
Oululainen Harri Hietala pohjaa puolifiktiiviset romaaninsa Gibraltarin kiertäjät vuodelta 2006 ja Mustanmeren valssi vuodelta 2007 omiin kokemuksiinsa merillä 1960-luvun lopulla. Hietalan romaanit kertovat ajasta, joka jäi historiaan 1970-luvun alussa – niin sanottuja elämäntapamerimiehiä ei enää ole.
Jukka Tuohino kuvaa novelleissaan ja romaanissaan Nonamen laulu 1960- ja 70-lukua Oulun Posanperällä. Teos ilmestyi vuonna 2009. Oulusta kotoisin oleva, nykyisin Kouvolassa asuva Harri Holtinkoski kuvaa myös urbaania maisemaa:
"istun vallatun talon yläkerrassa
ymmärrän miksi Oulu on paska kaupunki
kuusitoistavuotiaalle tämä on koti
tämä kaupunki on matkalla kiiltokuvaksi"
Kärsämäkisen Janne Ruhan (s. 1984) lyhytproosateos Vallankumouksen kukat edustaa uuden sukupolven näkemystä maaseutuun. Ruha kirjoittaa vanhempiensa elämänvaiheista Pyhäjoella. Teos ilmestyi vuonna 2011.
Yhteiskunnan avoimuus on lisääntynyt ja ennen vaietuista asioista uskalletaan nykyään puhua. Oululainen Kristiina Ketola-Orava on käsitellyt avioeroa ja uusperheen tematiikkaa runokokoelmissaan Olipa toisenkin kerran: uusperheen äitipuolen ajatuksia vuodelta 2006 ja Kaikkien Liisojen Ihmemaa vuodelta 2011.
Teija Annelin, oikealta nimeltään Teija Jokipii, ja Eija Jaakolan runoissa ja aforismeissa etualalle nousee naisen identiteetti, elämänhallinta ja kirjallisuuden terapeuttinen aspekti. Tarinallisuus on myös yksi keino hallita elämää. Sinällään irrallisista sattumuksista ja tapahtumista rakentuu kertomisen kautta looginen kokonaisuus.
Teksti: Jaana Märsynaho.