Jaakko Paulaharju ja Kaisa Sofia Reinikka saivat 14.4.1875 Kurikan Kampinkylässä pojan. Poika oli perheen kahdeksas lapsi. Hän sai nimekseen Samuel Jaakonpoika, joka muotoutui hiljalleen Samuliksi. Samuli Paulaharjun isä oli kärrymies. Hän valmisti kärryjä, kuten useat muutkin kylän miehet. Samalla hän oli rauta- ja puuseppä sekä maalari. Samulin äiti oli talollisen tytär, jonka isältä nuoripari sai avioiduttuaan torpan pienestä Kampinkylästä. Torpan mukaan he ottivat sukunimekseen Paulaharjun.

Paulaharjun isän kädentaidot kulkivat suvussa, sillä tytöistä tuli käteviä kutojia ja pojista maalareita tai kärryn tekijöitä. Perheessä luettiin paljon. Paulaharjut käyttivät Kurikan kirjastoja ahkerasti. Etenkin Samuli oli kiinnostunut kirjoista. Viisivuotiaana hän aloitti kiertokoulun. Samuli osasi lukea aikaisemmin kuin muut oppilaat. Samaan aikaan kun muut opettelivat lukemista, Samuli jäljensi kirjastosta muita kirjoja. Kerrotaan, että hän sitoi ensimmäiset omat eläinsatunsa kirjaksi seitsemänvuotiaana opettajansa avulla.

Samuli ihaili satuja. Kansanvalistusseuran kalenterissa vuonna 1886 julkaistu Kaarle Krohnin kirjoitus "Mitenkä kansansatuja kerätään" oli yksi Samulin rakkaimmista lukemisista. Hän innostui aiheesta, haaveili omista keräysmatkoista ja luki matkakertomuksia. Myös kiinnostus Lappiin heräsi kirjallisuuden kautta, etenkin Topeliuksen satujen myötä.

Kansakouluun Samuli meni alkuvuonna 1887, mutta viihtyi siellä aluksi vain kevääseen 1888. Sitten hän piti taukoa aina kevääseen 1891 asti. Välivuodet hän luki, piirsi ja kirjoitti kotona. Hän jatkoi edelleen kirjojen, kuvien ja karttojen jäljentämistä. Kouluun palattuaan Samuli sai päästötodistuksen korkeilla arvosanoilla vuonna 1892.

Paulaharju osallistui Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran kirjoituskilpailuun vuonna 1892. Uudisasukkaan kertomus toi hänelle voiton. Pari vuotta myöhemmin hiukan paranneltu juttu julkaistiin Pohjalaisessa, Vaasassa ilmestyneessä sanomalehdessä. Se oli Paulaharjun ensimmäinen julkaistu juttu. Sen jälkeen hän kirjoitteli lehteen useita kertomuksia ja pakinoita. Pohjalainen oli suuntautunut Karjalan asioihin ja vaikutti myös Samulin ajatusmaailmaan. Se vahvisti Samulin kansallistunnetta ja toi uusia esikuvia. Samuli kirjoitti 1890-luvulla kaunokirjallisia juttuja myös muihin lehtiin.

Lähteet:

Hakola, Pirkko 1974: Samuli Paulaharjun tyyli. Keskeisiä syntaksin ilmiöitä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Hakola, Pirkko 1975: Samuli Paulaharjun elämäntyön suuntautuminen ja kotiseutu. Kaltio 3: 103–107.

Hakola, Pirkko 1975: Samuli Paulaharju 1875–1975. Kotiseutu 4–5: 167–172.

Haltsonen, Sulo 1944: Samuli Paulaharju. Virittäjä 1944: 166–170.

Harju, Marjut 1989: Samuli Paulaharju. Ruijanrannan reppuherra. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Paulaharju, Jenny ja Samuli 1949: Kirjojen seurassa. Eripainos teoksesta Oma kirjastoni, 158–167. Porvoo: WSOY.

Rantoja, Waldemar 1935: Eteläpohjalaisia kirjailijoita. Porvoo: WSOY.