Kaipaisen, Kariniemen ja Laitisen naisia yhdistää se, että aluksi heidän yhteisönsä hyväksyy heidät. Heidän saksalaisrakastettunsa ovat sodan armoille joutuneita poikkeusyksilöitä, jotka eivät edusta mitään hurmahenkistä natsi-ideologiaa. Aseveljeyden päätyttyä naisista tulee hylkiöitä ja huoria, vaikka he olivat kokeneet olevansa saksalaistensa pysyviä kumppaneita.

Poikkeuksen tekee Kariniemen Veren kuvan Kaarina, jolle sotasuhteet ovat seikkailua, mutta joka lopulta ainoana päätyy saksalaisen vaimoksi. Romaani alkaa saksalaisen aviomiehen Sepp Leitnerin näkökulmalla. Sepp lukee vaimonsa päiväkirjaa, jossa tämä kertoo ensimmäisen avioliittonsa aikaisista riemuista saksalaisten kanssa. Teoksessa on kolme näkökulmaa: Kaarinan ja hänen molempien aviomiestensä.

Kaarinan ääni tulee esiin hänen päiväkirjoissaan ja muisteluissaan jatkosodasta ja lotta-ajasta Rovaniemellä. Äänessä on ironiaa – miehet eivät omista häntä. Molemmat aviomiehet suhtautuvat häneen kuin nukkeen.

Kaarina on ristiriitaisesti sekä kova että viaton viettelijätär, jonka elämään sota vaikuttaa. Hänen vaiheensa antavat aihetta pohtia, mikä on oma ja mikä vihollinen, aseveli ja vihollinen. Miten suhtautua aseveljiin, josta äkkiä tuli vihollisia?

Marja ja Josef

Veren ikävässä on samoja henkilöitä kuin Veren kuvassa. Eletään Lapin sodan aikaa – inkeriläissyntyinen lotta Marja odottaa lasta saksalaiselle lääkärille Josefille, joka on joutunut palaamaan kotimaahansa.

Lappi evakuoidaan, Marja synnyttää tyttären ja avioituu häntä auttaneen papin kanssa. Lopulta hän kuulee, että juutalainen Josef oli surmattu heti Suomesta lähtönsä jälkeen. Marjalle ja Josefille ei ollut sijaa maailmassa.

Romaani antaa saksalaissotilaista sympaattisemman kuvan kuin suomalaisista ja ruotsalaisista. Suomalaiset upseerit raiskaavat humalassa lottia, ja ruotsalaiset nöyryyttävät naisevakkoja täisaunassa. Kun Marja tulee Rovaniemeltä evakkona Ouluun, hän on joutua suomalaisten keskitysleirille, jonne kerätään inkeriläisiä ja karjalaisia palautettaviksi Neuvostoliittoon.

Saksalaissotilaan kuva ei muutu, vaikka sotatilanne muuttuu, Lappi poltetaan ja tietoja tihkuu Hitlerin rotupolitiikasta.

Tarinan näkymätön keskushenkilö Josef edustaa avarassa ihmiskuvassaan jotain uutta. Josefin mukaan myös ystävyys samaan sukupuoleen voi olla eroottista. Marja kirjoittaakin, että jos oltaisiin naisjoukko-osastossa, Ilonasta olisi voinut tulla hänen rakastettunsa. Josef unelmoi maailmanrauhasta ja sosialistisesta rakkaudesta.

Teksti: Marja-Riitta Vainikkala.

Tutustu myös näihin

• Ritva-Kaija Laitinen (Kirjasampo)
• Anu Kaipainen (Kirjasampo)