Haanpää vallan kriitikkona
Pentti Haanpää oli yhteiskunnallisten ristiriitojen paljastaja ja vallan kriitikko, joka ei pelännyt jaella teoksissaan poliittisia ja satiirisia iskuja. Tätä ei etenkään 1930-luvun poliittisissa suhdanteissa katsottu hyvällä, ja muutamat Haanpään teokset ilmestyivät vasta melkoisella viiveellä.
Vuonna 1956 ilmestyneen Noitaympyrän päähenkilö on Jooseppi Kenkkusta muistuttava jätkän ja älykön yhdistelmä. Pate Teikka on tukkiporukan kymppi, joka etsii paikkaansa metsäyhtiön ja työmiesten välissä. Hänen luokkarajat ylittävästä näkökulmastaan Haanpää kuvaa 1930-luvun talouslamaa ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta – tukkilaisten kovia työoloja ja kehnoa palkkaa.
Teoksen yhteiskuntakriittisyys ja etenkään sen loppu, jossa pettynyt Teikka siirtyy Neuvostoliittoon, eivät sopineet ajan poliittiseen ilmapiiriin. Vaikka Haanpää kirjoitti Noitaympyrän jo vuonna 1931, se julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen kootuissa teoksissa kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin.
Kootuissa teoksissa ilmestyi myös romaani Vääpeli Sadon tapaus, jonka Haanpää kirjoitti vuonna 1935. Siinä Haanpää jatkoi armeijan arvostelua, jonka hän oli aloittanut jo paheksuntaa herättäneessä novellikokoelmassaan Kenttä ja kasarmi vuodelta 1928.
Armeija tarjoutui luontevasti Haanpään maaliksi, koska se pyrki tukahduttamaan ajattelun vapauden, joka oli anarkistiksikin kutsutulle kirjailijalle tärkeä arvo. Armeija edusti Haanpäälle pienoisyhteiskuntaa, jossa esiintyivät paljaana yhteiskunnallisen koneiston perusmekanismit – kontrolli, väkivalta, epätasa-arvo ja hierarkkisuus.
Haanpään hengessä armeijaa vastaan kirjoitti myös Timo K. Mukka romaanissaan Täältä jostakin vuodelta 1965. Kollaasitekniikalla rakennettu teos on Mukan yhteiskuntakriittisin. Se perustui Mukan omiin armeijakokemuksiin, jotka vahvistivat hänen pasifismiaan ja inhoaan auktoriteetteja kohtaan.
Teksti: Kasimir Sandbacka.