Sotamorsiamet
Sotakirjallisuus on miesten valtalaji. Kun miehet kirjoittavat taisteluista, naisten sotakirjat keskittyvät ihmisiin ja kuoleman ja menetyksen pelkoon.
Naisten rooli sotakirjallisuudessa on yleensä ollut joko hoivaajan tai huoran. "Naisen ruumis mielletään kansalliseksi omaisuudeksi, jota pitää vartioida ja suojella, eikä sitä saa luovuttaa vieraalle vallalle. Jos niin tapahtuu, naiset ovat isänmaan pettureita ja huoria", toteaa Marianne Junila, joka on tutkinut pohjoissuomalaisten ja saksalaisten kanssakäymistä.
Omaksi kokonaisuudekseen on muodostunut Lapin sodan kirjallisuus, joka käsittelee suomalaisten ja saksalaisten aseveljeyttä ja kotirintaman sotaa, erityisesti Lapin tuhoja.
Pohjoissuomalaisen naisen ja saksalaisen sotilaan suhdetta käsittelevät vuonna 1958 ilmestynyt Paavo Rintalan Pojat, Annikki Kariniemen vuonna 1971 ilmestynyt Veren kuva ja vuonna 1977 ilmestynyt Veren ikävä, Anu Kaipaisen vuonna 1977 ilmestynyt On neidolla punapaula sekä Ritva-Kaija Laitisen vuonna 1986 ilmestynyt Pahan morsian. Uudempaa aihetta käsittelevää kirjallisuutta edustaa Katja Ketun Kätilö vuodelta 2011.
Teksti: Marja-Riitta Vainikkala.