Työhuoneelle heti aamusta

Joni Skiftesvik on ollut vapaana kirjailijana vuoden 1988 aprillipäivästä lähtien. Kirjoittamisen Skiftesvik sanoo olevan siinä mielessä säännöllistä päivätyötä, että hän menee heti aamulla työhuoneelleen ja kirjoittaa iltapäivään, jopa iltaan saakka.

"Yleensä pyrin rakentelemaan kirjan mielessäni mahdollisimman valmiiksi ennen kuin aloitan kirjoitustyön. Alku voi olla väläys tai kuva, jonka ympärille tarina alkaa rakentua. Se ei synny itsestään, se vaatii työtä ja aikaa kehittyäkseen pienestä siemenestä keräksi, jota voi ryhtyä purkamaan paperille."
– Miten kirjani ovat syntyneet 3, 1991.

Skiftesvik kertoo uhraavansa paljon aikaa henkilöidensä kuvien piirtämiseen. "Syvennän niitä mielessäni kauan ja kehitän niille elämänkaaren alusta loppuun, vaikka se ei valmiissa teoksessa näkyisikään."
– Tarinaniskijä Skiftesvik, 1990.

Skiftesvik kerää kaunokirjallisten tekstiensä pohjaksi paljon autenttista materiaalia, kuten arkistodokumentteja, vanhoja sanomalehtiä ja valokuvia. Hän haluaa faktojen olevan kohdallaan, joten monet hänen lähihistoriaan sijoittuvat romaaninsa ovatkin "faktioita". Kansalaissotaan ja sitä seuraaviin vuosiin sijoittuva Luotsin tarina vuodelta 1994 on ollut Skiftesvikin tähän mennessä suuritöisin romaani juuri tausta-aineistonsa vuoksi. Haastattelussaan 21.2.2005 Skiftesvik kertoo:

"Keräsin aineistoa Luotsin tarinaan pikku hiljaa. Luin esimerkiksi kansalaissotaan liittyvät historiateokset ja kaikki Yrjö Kallisen tekstit sekä perkasin häneen liittyvää muistitietoa. Kävin katsomassa vanhoja taistelupaikkoja Lempäälässä, missä isoisäni Vilho Enojärvikin aikoinaan osallistui taisteluihin. Teoksessa kuvatusta Oulun taistelusta yritin tehdä mahdollisimman autenttisen tuon ajan Oulun karttojen ja vanhoista rakennuksista saamieni tietojen pohjalta. Löysin myös erään rouvan, jolla oli tarkkaa perimätietoa kotinsa kulmilla käydyistä taisteluista. Välikäsien kautta sain myös päiväkirjan, joka oli löytynyt eräästä purkutalosta Muhokselta. Siinä nuori tyttö kuvaa kansalaissotaa ja piileskelyään Oulun Linnasaaren saunassa. Kirjoittaja oli ollut Armi Kuuselan äiti – tämän Armin sisko minulle myöhemmin vahvisti."

Monipuolisuus motivoi

Skiftesvik pitää tärkeänä päätöstä, jonka hän teki ryhtyessään vapaaksi kirjailijaksi – hän kirjoittaa mahdollisimman monenlaiselle välineelle ja mahdollisimman monenlaisia tekstejä. Niinpä hän ei ole vain yhden lajin tai välineen kirjoittaja, vaan työn alla on ollut hyvin monenlaisia tekstejä kolumneista elokuvakäsikirjoituksiin asti. "Monipuolisuus ennen kaikkea aktivoi ja motivoi kirjoittamista sekä antaa tietenkin vaihtelua työhön", hän sanoo haastattelussaan 21.2.2005.

Kirjailija on saanut runsaasti tunnustusta tuotannostaan. Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja vuonna 1983 palkittiin J. H. Erkon palkinnolla vuoden parhaana esikoisteoksena. Finlandia-palkintoehdokkaita ovat olleet romaanit Pystyyn haudattu vuonna 1984, Tuulenpesä vuonna 1990 ja Yli tuulen ja sään vuonna 1997.

Vuonna 1988 Skiftesvikille myönnettiin Oulun läänin taidetoimikunnan viisivuotinen työskentelyapuraha ja vuonna 1994 valtion 15-vuotinen kirjailija-apuraha, joka jatkuu Skiftesvikin eläkeikään asti.

Ajatus lepää merellä

Skiftesvik asuu Oulun Taskilassa yhdessä vaimonsa Hilkan ja tyttäriensä Sagan ja Helgan kanssa. Esikoinen Kai on jo naimisissa ja asuu omaa talouttaan isänsä lapsuudenkodissa Martinniemen Kurtinhaudalla.

"Kainuun Sanomissa ollessani minulle tarjottiin pääkaupungista hyvää työpaikkaa. Olin jo hakemassa Helsingistä perheellemme asuntoa, kunnes ajattelin, että olisin siellä niin kaukana Perämeren kivikkorannoista, ettei se tuntuisi ollenkaan inspiroivalta ympäristöltä. Täällä [Oulun seudulla] aihepiirini on läsnä, tässä minun ympärilläni. Täällä minä viihdyn hyvin, vaikka etelän kustantajat, teatterit, radio ja tv operoivat mieluummin ´huutoetäisyydellä´ olevan kirjailijan kanssa", Skiftesvik miettii haastattelussaan 21.2.2005.

Skiftesvikin harrastuksia ovat historia, etenkin paikallishistoria, valokuvaus, elokuvat, teatteri, luonto sekä merelliset asiat ja ilmiöt, kuten purjehdus ja meripelastustyö. Hän sanoo purjehtimisen tulleen yhä tärkeämmäksi rentoutumiskeinoksi ja henkireiäksi kirjoitustyön lomassa. "Jo monena kesänä olen pitänyt pitkän loman veden päällä", Skiftesvik kertoo. Kirjoittamisen vastapainoksi hän myös lukee paljon, tekee pitkiä kävelyretkiä ja katsoo tv-elokuvia.

Skiftesvik on ollut vuodesta 1994 Oulun Laivanpäällystöyhdistyksen kunniajäsen. Valtion Kirjallisuustoimikunnassa hän on ollut kaudet 1986–1988 ja 1988–2000. Oulun Ettan arvonimen hän sai vuonna 1998.