"Ilma oli kuin sosialistinen realismi: harmaanruskeaa rätisevää mustavalkoisuutta, paskanhajuista kaasua, leutoa, ränsistävää kosteutta Prahan kaduilla ja sitten konec eli loppu.
Tiilitalot sentään erottuivat kunnolla lumesta, mutta Pepsodent-hampaat märkivät ruskeaa bakteeripeitettä ja männyt itkivät hikeä tai visvaa. Kävelimme kohti kaupunkia, vaikka kello ei ollut vielä kuuttakaan, mutta ei siellä meidän lähiössä ole ikinä mitään tekemistä, siellä tulee vain entistä huonommalle tuulelle."
– Tien laidalla Waterloo, 1980.