Pohjoista populaa­ri­kult­tuuria

Pohjoissuomalaisen tieteis-, fantasia- ja kauhukirjallisuuden historia on pitkä. Fantasian ja tieteiskirjallisuuden elementit ovat läsnä jo oululaisen Sara Wacklinin (1790–1846) ja sukujuuriltaan oululaisen Zacharias Topeliuksen (1818–1898) tuotannoissa.

Dekkareita ja sarjakuvia

Kun dekkareissa pistäydytään pohjoisessa, kohde yleensä eksotisoidaan. Sen sijaan pohjoissuomalainen sarjakuva on näyttäytynyt tunnistettavana ilmiönä suomalaisen kirjallisuuden kentässä. Hallitsevana piirteenä on ollut paitsi pyrkimys kuvata omaa kulttuuriympäristöä, ja paikoin ravistella sitä, myös halu elävöittää sitä realismin tai huumorin keinoin.

Sarjakuva on keskittynyt tiettyihin kulttuurikeskuksiin. Keskiössä voidaan nähdä ennen kaikkea Oulun ja Kemin kaupungit sekä myöhemmin Limingan taidekoulu, jonka sarjakuvalinja aloitti vuonna 1999.

Viihdettä, viihdettä!

Naisten viihdettä on perinteisesti pidetty genrekirjallisuutena – juonet ovat kaavamaisia, henkilöhahmot stereotyyppisiä ja ideologia perinteistä, vanhanaikaisia sukupuolirooleja pönkittävää. Lehtimaailmassa tätä genreä on edustanut Suomen vanhin kaunokirjallinen viikkolehti Nyyrikki.

Jorma Kurvinen (1931–2002) kirjoitti salanimellä Elsa Anttila yhteensä 18 viihderomaania. Teosten tapahtumat sijoitetaan pieniin kuntiin eri puolille Suomea. Paikalla – tai pohjoisuudella – ei teoksissa ole niin merkitystä. Kurvinen tuntuu pikemminkin pyrkivän osoittamaan ihmisten inhimilliset heikkoudet ja vahvuudet. Naisen asema työpaikalla, yhteiskunnassa ja parisuhteessa nousee esiin feministisestä näkökulmasta ja naista puolustaen.

Teksti: Liisi Huhtala, Petra Klintrup, Jyrki Korpua ja Myry Voipio.