Opettaja-kirjailija Aku-Kimmo Ripatti (1931–1994) tunnettiin kulttuuripoliitikkona, kriitikkona ja poleemisena journalistina, joka ajoi kulttuurin demokratisoimista ja kehitysalueiden asiaa.

Ripatti oli yksi Pidot Aulangolla -kirjan keskustelijoista, nimimerkillä "Opettaja". Hän esiintyi samalla nimimerkillä myös teoksen jatko-osassa Sananvapaus. Hän kuului myös kulttuuriaikakauslehti Pohjoisen piiriin sekä Sanomalehti Kalevan kulttuuriosastoon kirjoittaneeseen kolumnistijoukkoon, jotka sai radikalisminsa vuoksi ryhmänimityksen Punainen akvaario. Pidot Aulangolla ilmestyi vuonna 1963 ja Sananvapaus 1964.

Oulun läänin ensimmäisenä läänintaiteilijana 1972–1975 Ripatti koki tehtäväkseen lähteä "taisteluun köyhän ja köyhtyvän oulunlääniläisen puolesta". Köyhän Pohjois- ja Itä-Suomen asialla Ripatti on ollut myös monissa teoksissaan, kuten Siirtomaasuomi-pamfletissa vuodelta 1970, Suomea tämäkin -kuvateoksessa vuodelta 1970 tai Syrjämaa-romaanissaan vuodelta 1975.

Ripatti oli teräväkynäinen kirjallisuuden sekatyömies, joka lukemattomien lehtijuttujen ja arvostelujen lisäksi työsti näytelmä- ja kuunnelmatekstejä, laati oppikirjoja ja asioimisoppaita ja teki tekstejä kuvateoksiin. Hän ohjasi ja innosti myös Oulun läänin taidetoimikunnan kyljessä toimivaa kirjoittajarinkiä. Mainittakoon myös hänen kääntämänsä ja toimittamansa Vladimir Brendojevin runokokoelma Aunusrantaseni vuodelta 1986.

Ripatin varsinainen kaunokirjallinen tuotanto käsittää aforismikokoelman Luodemailta vuodelta 1962, kolme romaania – Sikojen juhla vuodelta 1970, Syrjämaa vuodelta 1974, Iris vuodelta 1988 – ja yhtä monta runokokoelmaa – Kolmen vuoden lumet vuodelta 1964, En sano muuta vuodelta 1986 ja Arki soi vuodelta 1987 – sekä teatteri- ja televisionäytelmiä ja yhden elokuvakäsikirjoituksen.