Snellmanin ja Berghin tiet yhtyivät kouluvuosien jälkeenkin. Oulun kaupungin palon jälkeen vuonna 1822 he saivat päästötodistuksen ilman tavanomaisia tutkintoja, ja saman vuoden lokakuun alussa he kirjoittautuivat yhdessä Turun yliopiston matrikkeliin ja pohjalaiseen osakuntaan arvosanalla "bonae spei", hyvät tiedot.

Oulun triviaalikoulun "toveripiirin reippain poika" ryhtyi opiskelemaan kreikan kieltä ja latinaa sekä kirjallisuutta. Hän menestyi niin hyvin, että sai vuosina 1825–1826 stipendin. Berghin runojen varman muotoaistin on tulkittu olevan peruja klassisen filologian opinnoista.

Turun palon jälkeen vuonna 1827 Bergh jatkoi opintojaan Helsingissä. Hän asui ensin kauppias Etholénilla ja sitten kauppias Borgströmin talossa, mistä muodostui taidetta ja kirjallisuutta harrastavien piirien kokoontumispaikka. Berghkin seurasi tiiviisti ajan tapahtumia ja aatteita, sitoutumatta kuitenkaan mihinkään koulukuntaan.

Elämänmuutoksia

Vuosi 1829 on käänteentekevä Samuli Kustaa Berghin elämässä. Lapsuudesta saakka vaivannut silmäsairaus, trakooma, paheni, ja Bergh suuntasi opintonsa käytännöllisemmille urille. Syyslukukauden 1829 ja kevätlukukauden 1830 hän kuunteli lainopillisia luentoja ja suoritti tutkintonsa erinomaisella arvosanalla jo keväällä 1830. Vielä saman vuoden syksyllä hän pääsi Vaasan hovioikeuden auskultantiksi.

Vuosi 1829 aloitti myös Berghin kirjallisen uran. Hänen runonsa Kiilto mato ja Kulta perhoset ilmestyivät Oulun Wiikko-Sanomissa.

Bergin kirjallinen tuotanto ajoittuu vuosiin 1829 ja 1832, joskin runoista julkaistiin vielä myöhemmin uusia, täydennettyjä tai korjattuja versioita. Elämänmuutos, sokeuden uhka ja nuoruudenrakastetun – joka oli tiettävästi Teuvan kirkkoherran tytär Ebba Cajanus – menettäminen antoivat sysäyksen runojen syntyyn. Bergh ei koskaan avioitunut.