Kramsun lehtimiesura alkoi vuonna 1878 synnyinkaupungin kerran viikossa ilmestyvässä paikallislehdessä, Oulun Wiikko-Sanomissa. Lehden lopetettua ilmestymisensä hän siirtyi vuonna 1880 päätoimittajaksi Oulun Lehteen, jossa hän oli vajaat kaksi vuotta. Tämän jälkeen hän palasi päättämään opintojaan Helsinkiin, mutta epäonnistuttuaan siinä hän palasi takaisin toimittajaksi ja työskenteli useassa lehdessä Etelä-Suomessa.

Toimittajavuodet sattuivat monien voimakkaiden muutosten aikaan. Suomen talouselämä oli pääsemässä jaloilleen, kansansivistys ja koulutus nousivat tärkeiksi kysymyksiksi ja suomen kielelle vaadittiin tasa-arvoista asemaa ruotsin rinnalla. Myös ensimmäiset merkit venäläistämisuhasta ja sortokaudesta olivat näkyvissä.

Kramsun lehtikirjoitukset koskettelivat ajankohtaisia ja runoilijalle läheisiä aiheita – kieli- ja koulukysymystä, suomen kielen aseman parantamista sekä kansallisen kulttuurin säilyttämistä ja kehittämistä. Hän eläytyi voimakkaasti kansalliseen herätykseen ja tähdensi teksteissään oman kansallisen kulttuurin luomisen tärkeyttä. Vain sen voimin Suomen kansa voisi Kramsun mielestä säilyä ja kehittyä. Yleinen koulupakko ja suomenkielisten koulujen perustaminen takaisivat kansan sivistystason kohottamisen. Kramsu toimi Oulussa lehtityön ohella myös jonkin aikaa tuntiopettajana suomalaisuuden harrastajien perustamassa Oulun Suomalaisessa Yksityislyseossa.

Työskennellessään Oulun lehdissä Kramsu joutui keskelle kielitaistelua ja osalliseksi paikallisiin kiistoihin. Varsinkin vuodet Oulun Lehdessä olivat raskaita. Lehti edusti Wiikko-Sanomia jyrkemmin kansallisuusaatetta ja suomalaistamispolitiikkaa. Paikallisena kiistakumppanina oli ruotsinkielinen Uleåborgs Tidning. 

Suomenkielisten koulujen puute oli Oulussa monen muun paikkakunnan tavoin ongelma, ja suomenkieliset taistelivat innokkaasti oppilaitoksen puolesta. Kielikiista oli voimakkaasti esillä Kramsun kirjoituksissa. Kolmeosainen kirjoitussarja "Puolueista Suomessa" sisälsi voimakkaan kannanoton suomalaisuuden puolesta. Kramsun mielestä ruotsinkieliset jarruttivat suomenkielisten oppilaitosten perustamista ja suomenkielisen kirjallisuuden kehitystä.

Oulussa ilmestyi myös runoilijan esikoisteos vuonna 1878. Kramsu kustansi runonsa itse ja antoi kokoelmalle nimen Runoelmia. Järjestysluku I kansilehdellä viittasi suunniteltuun jatkoon. Kramsu ei viihtynyt vanhassa kotikaupungissaan. Muistitieto kertoo hänen puuskahtaneen, ettei hän Oulusta kerran päästessään koskaan enää tulisi sen katuja mittailemaan. Rahavaikeudet eivät hellittäneet, ja pikkumaiset puoluekinastelut väsyttivät runoilijaa. Vuoden 1881 lopulla Kramsu lähtikin jälleen synnynkaupungistaan – eikä sinne enää palannut.