Paulaharjun ohjeet keruutöihin olivat käytännöllisiä. Hän oli oppinut ne itse useiden vuosien kokemuksen myötä. Hän välitti ohjeitaan vaimolleen, mutta myös aloitteleville apulaisilleen kirjeenvaihdossaan. Ennen retkeä tuli tehdä tarkat suunnitelmat. Kerääjän tuli tutustua alueeseen etukäteen niin karttojen kuin kirjallisuudenkin avulla. Edellisen vuoden keräyksien avulla Paulaharju mietti, mihin kysymyksiin tarvitsi lisätietoa ja suunnitteli varsinaista keräysohjelmaa. Näiden tietojen avulla kulkija suunnitteli reitit ja yritti hankkia yösijat paikan päältä.

Paulaharju piti keruumatkoillaan aina matkapäiväkirjaa, johon kirjoitti tekemiään huomioita. Samaan vihkoon kirjoitettiin kulkureitit ja kertojien tiedot. Myös Jenny ryhtyi pitämään päiväkirjaa matkoilla vuodesta 1925 lähtien. Jennyn päiväkirjat olivat monisanaisempia ja kuvailevampia kuin Samulin. Niihin kirjattiin ylös tunnelmat, henkilöt ja maisemat. Päiväkirjat täydensivät toisiaan. Päiväkirjan lisäksi reissuilla tuli pitää kirjaa menoista.

Paulaharjulla oli ohjeita myös haastatteluun. Taloon ei voinut noin vain rynnätä, vaan ennen kuin haastattelemaan pääsi tuli tutustua talonväkeen, luoda luottamusta. Tähän saattoi mennä päiviä. Parhaimmat tietäjät löytyivät hiljaisten vanhusten parista, ei suupalttien joukosta. Vanhuksien piti ensin saada kertoa omasta elämästään ja siinä samalla he automaattisesti palasivat vanhoihin asioihin, joista sitten sopi kysellä. Jos haastateltavalle jotenkin osoitti tuntevansa asiaa, silloin yleensä välttyi valheilta ja sai todellisia juttuja.

Pukeutumisesta ja matkatavaroista Paulaharju opasti lyhyesti. Repussa tuli olla vain tarpeellisin, sillä kulkeminen raskaan repun kanssa ei onnistunut. Vain parit varavaatteet reppuun ja hyvät kengät jalkoihin. Sääskiä karkottamaan oli hyvä ottaa pullo pikiöljyä. Keruuvälineisiin kuuluivat muistilehtiöt, piirroslehtiöt ja valokuvausvälineet.

Paulaharju käytti viimeisessä keruutyössään apulaisvalokuvaajaa. Tällekin hän antoi tarkat ohjeet. Kuvakohteet olivat ennalta valittuja. Kuvat tuli ottaa ihmisistä työssään. Kuvattavien tuli olla asianmukaisesti puettuna kunkin työn vaatimalla tavalla. Kuvattavat eivät saaneet katsoa kameraan. Heidän tuli olla hetkinen paikallaan, mutta silti luonnollisessa työasennossa.

Lähteet:

Harju, Marjut 1989: Samuli Paulaharju. Ruijanrannan reppuherra. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laaksonen, Pekka 1985: Paulaharju perinteen tallentajana. Kotiseutu 4: 199–204.

Simojoki, Aili 1987: Jenny Paulaharju Samulin rinnalla. Kuopio: Kustannuskiila Oy.