Kauhu, scifi ja fantasia
Tämän sivun sisältö:
- Paikkamerkki
Pohjoisen yöpuolella
Torniolaissyntyinen taidemaalari, kriitikko ja kirjailija Einar Reuter (1881–1968) käytti taidetöissään nimeä E. Ahtela. Pohjoisen luontoa ja ihmisiä kuvaavien romaaniensa lisäksi Reuter kirjoitti myös kauhukokoelman Dégénéré: kauhu- ym. kertomuksia, joka ilmestyi vuonna 1918.
Kurikkalaissyntyisen, Oulussa vaikuttaneen Samuli Paulaharjun (1875–1944) tuotannossa merkittävässä roolissa ovat kansanperinne ja myyttisen pohjoisen kuvaaminen. Paulaharjun ainoa puhtaasti kaunokirjallinen teos Tunturien yöpuolta vuodelta 1934 ammentaa lappilaisesta tarinaperinteestä ja fantasiasta.
Paulaharjun novellien kerrontaa hallitsevat luonto sekä ihmisen ja luonnon pyrkimys takaisin keskinäiseen harmoniaan. Aiheet keskittyvät lappilaisen tarinaperinteen kauhuaiheisiin – yöhön ja pimeyteen, noitiin, paholaiseen ja henkiolentoihin.
Kertomaperinteestä ammentavat myös Elsa Vuontisjärvi (s.1937) ja Paula Havaste (s. 1962). Vuontisjärven vuonna 1993 ilmestyneen Proksinvainiot -romaanin Ingeri Hansenilla on parantajan ja näkijän lahjat. Havasteen romaanit Kotasavun Marja vuodelta 2004, Lapinmaan Nilla vuodelta 2005 ja Maaren, samaanien sukua vuodelta 2008 ovat maagisen realismin elementtejä hyödyntävää historiallista viihdettä.
Kajaanissa syntynyt ja sukujuuriltaan hailuotolainen Tuula Rotko (s. 1944) on kuvannut teoksissaan historiallista Hailuotoa sekä fiktiivistä saarimaisemaa. Romaanit Rakkautta vainon aikaan vuodelta 2002 ja Riikka näkijä vuodelta 2004 käsittelevät luonnonmagiaa, parantamista ja noituutta. Romaani Susi ja surupukuinen nainen vuodelta 1998 siirtää ihmissusimyytin nykypäivään.
Haukiputaalaislähtöisen Päivi Alasalmen (s. 1966) psykologisissa trillereissä kauhuelementeillä on merkittävä osa. Vuonna 1996 Alasalmen kauhutrilleri Vainola oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Selkeämmin fantastisia elementtejä ja kauhua Alasalmi käyttää teoksessaan Metsäläiset vuodelta 2000.
Oululainen kriitikko Juha K. Tapio (s. 1957) on luonut erityisen postmodernin metafiktion vuonna 1996 ilmestyneellä teoksellaan Frankensteinin muistikirja, joka kertoo Frank Stein -nimisen hirviön tarinan. Tapio jatkaa siitä mihin Mary Shelley jäi klassikkoteoksessaan Frankenstein: uusi Prometheus, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1818 englanniksi nimellä Frankenstein – or the Modern Prometheus.
Teksti: Jyrki Korpua.
Dystopioita, klooneja ja fantasian edustajia
Dystopioita ja klooneja
Sisällissodan jälkeen Suomeen rantautui Euroopasta tieteiskirjallisuuden alalaji, "tulevaisuuden sota" -genre. Lajityypissä kuvitellaan tulevaisuuden sotia, varoitellaan niistä tai jopa hekumoidaan niillä utopistisen romaanin tai vaihtoehtohistorian keinoin.
Oulussa viimeiset vuotensa viettänyt jääkärikapteeni Jalmari Kasimir Kara (1890–1936) kirjoitti nimimerkillä Kapteeni Teräs.
Karan romaanit Suur-Isänmaa vuodelta 1918 ja Petsamon rata – isänmaallinen unelma vuodelta 1921 heijastavat nuoren valtion suuruudenhulluja unelmia laajentumisesta itään.
1950-luvulla ilmestyi useita nuorten scifiromaaneja, mutta aikuisten tieteiskirjallisuus katosi lähes kokonaan. Atomivoima oli erittäin suosittu aihe. Siitä kirjoitti muun muassa Kainuun Sanomia päätoimittanut Jussi Kukkonen (1892–1955) teoksessaan Atomimiilun salaisuus vuodelta 1955. Atomivoimapeloista kirjoitti myös piippolalaissyntyinen nuortenkirjailija Tauno Karilas (1900–1980) teoksessaan Atomipommi räjähtää vuodelta 1946. Teos julkaistiin uudelleen myöhemmin vuonna 1958 nimellä Maapallo vaarassa.
Paavo Rintalan (1930–1999) Eläinten rauhanliike vuodelta 1984 ottaa lähtökohtansa George Orwellin klassisesta dystopiasta Eläinten vallankumous, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1945.
Humoristisesta näkökulmasta vaihtoehtosodan mahdollisuuksilla leikittelevät Suomen suosituimpiin kirjailijoihin kuuluva Arto Paasilinna (s. 1942) sekä oululainen Joni Skiftesvik (s. 1948). Skiftesvikin Likinäköisessä adjutantissa vuodelta 1989 Suomi ja Ruotsi ovat ajautuneet sotaan jääkiekko-ottelun seurauksena. Romaani parodioi sotakirjallisuutta ja sodan mielettömyyttä.
Paasilinnan vuonna 1972 ilmestynyt esikoisromaani Operaatio Finlandia kuvaa 1970-luvun loppupuolella Suomen ja Ruotsin välille syttyvää sotaa. Teoksen perusvire on humoristispasifistinen. Jäniksen vuosi vuodelta 1975 tasapainottelee realismin ja maagisen realismin välillä. Myyttiset ja apokalyptiset aiheet ovat esillä myös Maailman parhaassa kylässä vuodelta 1992 sekä syntyvyyden romahduksen jälkeisiä aikoja kuvaavassa Ihmiskunnan loppulaukassa vuodelta 2000.
Muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä eli Jukka-Pekka Välimaa (s. 1959) tarttui tieteisaiheeseen vuonna 1999 ilmestyneessä dystopiaromaanissaan Ocean City. Klassisilla tulevaisuuden visioilla leikkivän teoksen päähenkilö Luukas Rothoviuksen kuuluu siittäjien ammattikuntaan, joka on syntynyt sperman laadun heikentymisen myötä.
Humoristisempaa tieteiskirjallisuutta edustaa Mikael Niemen (s. 1959) ankean tulevaisuusnäkymän ja nykypäivän lokalismin värittämä parodinen novellikokoelma Svålhalet vuodelta 2004. Teos on suomennettu nimellä Nahkakolo. Jopa Douglas Adamsin (1952–2001) vuonna 1979 ilmestyneeseen kulttiteokseen Linnunradan käsikirja liftareille verrattu groteski tulevaisuuskuvaus kertoo kaiken läpäisemänä ikävästä kotiin Tornionlaaksoon.
Kansainväliseksi menestysnimeksi on noussut ylivieskalaissyntyinen Hannu Rajaniemi (s. 1978). Edinburghin yliopistossa tohtoriksi väitelleen ja Skotlannissa asuvan Rajaniemen vuonna 2010 ilmestynyt teos The Quantum Thief, suomeksi Kvanttivaras, on yhdistelmä dogmaattista tieteiskirjallisuutta, avaruusoopperaa ja klassista veijaritarinaa.
Teksti: Jyrki Korpua.
Fantasian edustajia
Romaanikirjailija ja laajan novellituotannon luonut Maarit Verronen (s. 1965) tunnetaan maagisena realistina. Keskeisiä teemoja hänen tuotannossaan ovat myytit, luonto ja vaihtuvat miljööt sekä elämän ennalta arvaamattomuus.
Verrosen teoksista mainittakoon esikoisnovellikokoelma Älä maksa lautturille vuodelta 1992, Finlandia-palkintoehdokkaana ollut sukusaaga Yksinäinen vuori vuodelta 1993, eristäytyneen yhteisön ahdistavan todellisuuden, ruumiillisuuden ja kasvun teemojen hallitsema romaani Pimeästä maasta vuodelta 1995 sekä sotatraumaa käsittelevä Kylmien saarten soturi vuodelta 2001.
Romaaneissaan Karsintavaihe vuodelta 2008 ja Kirkkaan selkeää vuodelta 2010 Verronen esittelee hyytävän dystopian tulevaisuuden suoritusyhteiskunnasta.
Omalaatuinen sekoitus fantasiaa, tieteiskirjallisuutta ja yhteiskuntasatiiria on oululaissyntyisen Juha Ruusuvuoren (s. 1957) Nokian nuoriso-ohjaaja vuodelta 2003. Romaani liikkuu sisäkertomusten kautta useilla aikakausilla muistuttaen postmodernia satua aikuisille.
Pekka Halosen (s. 1962) romaanissa Peuraheimo vuodelta 2008 kuvataan elämää Litorinameren rannalla yli 5 000 vuotta sitten. Peuraheimo on aikuisille suunnattua fantasiaa, mutta yhtä aikaa uskottava tarina esihistoriallisesta maailmasta.
Fantasian maailmaa lähenee myös oululainen Essi Kummu (s. 1977) toisella romaanillaan Karhun kuolema vuodelta 2010. Kummu ammentaa suomalais-ugrilaisesta mytologiasta, magiasta ja elämän ja kuoleman välisestä häilyvästä rajasta.
Teksti: Jyrki Korpua.