Taiteiden- ja tieteidenvälinen näkökulma hallitsee Anna-Maija Ylimaulan romaaniarkkitehtuuria. Jo hänen työroolinsa ovat kulttuurisesti monialaiset. Yliopiston opettajan ja tutkijan työn lisäksi hän on suunnitellut rakennuksia, julkaissut artikkeleita sekä kirja- ja taidearvosteluita rakennustaiteesta ja osallistunut aktiivisesti alan keskusteluun. Hänen väitöskirjansa Origins of Style herättämässä mielipiteenvaihdosta on tunnistettavissa samaa hämmennystä kuin hänen kaunokirjallisten teostensa vastaanotosta. Esimerkkinä tästä on Kari Jormakan artikkeli Totuus tyylistä Arkkitehti-lehdessä vuodelta 1992 ja Anna-Maija Ylimaulan vastine Kari Jormakan arvosteluun Ylimaulan väitöskirjasta. Vastine julkaistiin Arkkitehti-lehdessä vuonna 1993.

Kuten romaaniensa rakenneratkaisuissa myös väitöskirjan suhteen Ylimaula teki vallitsevista odotuksista poikkeavia valintoja:

"Kapina on ollut Ylimaulalle aina tuottoisa energialähde. Toukokuussa Tukholmassa Kungliga Tekniska Högskolanissa kiittäen hyväksytyn väitöskirjansa, Origins of Style, aiheenkin Ylimaula valitsi puolipiruuttaan. Puhdaspiirteisyyttä korostavan "Oulun koulun" kasvattina hän törmäsi alinomaan siihen miten halveksittu tyylisuunta jugend eli art nouveau ammattipiireissä oli. [...] Alusta saakka oli selvää, että haluan tehdä sellaisen väitöskirjan, jota kukaan muu ei tekisi. Se oli älytön ja uhkarohkea teko, joka vei kuusi vuotta, sillä käytännössä jouduin tekniikan tohtoriksi selvitäkseni tenttimään filosofian lisensiaatiksi asti."
– Kristiina Dragon: Anna-Maija Ylimaulan haastattelu vuodelta 1992.

Ylimaula on puheenvuoroissaan monesti ottanut esille kirjailijan ja arkkitehdin työn suhteen. Vuonna 1997 julkaistussa kirjoituksessaan Festina lente – Alueellinen identiteetti arkkitehtuurissa hän tarkastelee arkkitehtuuria italialaisen kirjailijan Italo Calvinon ajatusten valossa:

"Calvinon nimeämät arvot ovat keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys, moninaisuus ja johdonmukaisuus. Vaikka Calvinon luennot käsittelivät kirjallisuutta, ne olivat Poetry lectures, hän toivoi, että ne ymmärrettäisiin käsittämään kaikenlaista runollista viestintää, kirjallista, musiikillista, kuvallista ja niin edelleen. Tähän runolliseen viestintään lasken myös rakennustaiteen, joten tarkastelen alueellisen arkkitehtuurin identiteettiä Calvinon nimeämien arvojen valossa."

Kirjoituksessaan Arkaainen hymy ja arkkitehdin kieli vuodelta 1987 Ylimaula toteaa:

"Jokaisella taiteen lajilla on oma kielensä. Luonnollinen kieli on kirjailijan väline, jota hän voi käyttää omalla persoonallisella tavallaan. Hän voi leikkiä erilaisilla sanoilla ja sävyillä. Arkkitehtuurin kieli on muotojen ja tilan jäsentelyä. Rakenteet ovat arkkitehdin sanoja."