Kosketuksen sotilaisiin Paavo Rintala, kesän 1944 sotilaspoika, oli saanut jo sotavuosina kotikaupungissaan. Syksyllä 1951, Ranskaan tehdyn matkan jälkeen, oli keväällä ylioppilaaksi päässeen nuorukaisen aika itse astua armeijan harmaisiin. Varusmiespalveluksen hän aloitti Oulussa jalkaväkirykmentti 1:ssä. Reserviupseerikoulun jälkeen Rintala oli Oulussa Esikuntakomppanian kokelaana. Armeija-aikaansa – jota kirjailija myöhemmin kuvasi uran löytymisen kannalta käänteentekeväksi – kirjailija palaa muun muassa palkitussa radiokuunnelmassaan Omakuva nuoruuden vuosilta ja romaaneissaan Paasikiven aika ja Aika ja uni.

Sota-aiheita Paavo Rintala on käsitellyt tuotannossaan laajalti. Monissa teoksissaan – muun muassa Sissiluutnantti ja Mannerheim-trilogia – hän on kuitenkin kyseenalaistanut sotaan ja sotilaisiin liittyvän sankaruuden siinä määrin, että hänet henkilönä nähtiin maanpuolustusvastaiseksi. Epäisänmaalliseksi kirjailijan leimasi myös 15-vuotinen puheenjohtajuus Suomen rauhanpuolustajissa. Armeija-aikaansa jo varhaislapsuudessa sotaorvoksi jäänyt ikuisesti isäänsä etsivä kirjailija muistelee:

"Sopeuduin hyvin kuriin ja järjestykseen ja siihen, ettei tarvinnut huolehtia huomisesta yhteentoista kuukauteen. Sodan läheisyys tuntui armeijassa. Se oli kuin suuri vedenjakaja kouluttajiemme ja meidän asevelvollisten välillä. Heillä oli varaa suhtautua meihin kuin isällä poikiinsa, isoveljellä pikkuveljiinsä – ymmärryksellä. Käsittääkseni puolustusvoimien 'tila' oli tuolloin henkisesti hyvä. Suomalaisen sotilaan merkitystä ei vähätelty niin kuin 1960-lukulaiset sittemmin yrittivät.
– Mattson, Otto: Kirjailija Paavo Rintala. Sotilas vuosisatojen takaa.

Lähteet:

Mattson, Otto 19933: Kirjailija Paavo Rintala. Sotilas vuosisatojen takaa. Ruotuväki 18/1993, 11.

Salokannel, Juhani 1993: Paavo Rintala – Jumala on kauneus. Teoksessa Juhani Salokannel: Linnasta Saarikoskeen. Suomalaisia kirjailijakuvia. Porvoo: WSOY, 332–359.